Ylen vuosikirjassa 1937 kirjoitetaan ”Koska lyhyitä aaltopituuksia on kovin vähän varattu yleisradiotarkoituksiin ja koska viime vuosina Eurooppaan on rakennettu lukuisia lyhytaaltoasemia, tahdottiin Suomellekin varata muutamia lyhytaaltolähetyksiin sopivia aaltoja. Tämän johdosta sijoitettiin Helsingin yleisradioasemalle pieni koelähetin, antenniteholtaan n. 100 wattia. Mainittu lähetin lähetti toukokuusta (vuosi 1937) lähtien säännöllisesti Lahden (aseman) ohjelmat 6140 kj/s eli 48,86 m:n aallolla. Sitäpaitsi ryhdyttiin O.Y. Suomen Yleisradio A.B:n työpajassa Helsingissä rakentamaan n. 1 kW:n antennitehoista lyhytaaltoasemaa. Uusi lyhytaaltoasema sijoitetaan toistaiseksi Lahden yleisradioasemalle”. Kuten arvata saattaa, oli näiden kokeiden taustalla vuoden 1940 Helsingin Olympialaiset.

Vuoden 1938 vuosikirjaan kirjoitettiin jo rohkaisevia sanoja ”Helsingin yleisradioasemalle sijoitettiin jo v. 1937 pieni 100 W:n tehoinen lähetin, joka toimii 6120 kj:lla eli 49,02 m:n aallolla. Vuoden kuluessa suurennettiin lähettimen teho 250 W:iin ja sitä varten rakennettiin itsesäteilevä puinen puoliaaltoantennimasto. Huolimatta pienestä tehostaan on tämä asema, Helsinki III, kuulunut Euroopassa sangen hyvin”.

Lahden asemalle sijoitettu lähetin toimi kahdella taajuudella, 9500 kHz ja 11780 kHz. ”Kuuluvaisuus on ollut saapuneiden ilmoitusten mukaan hyvä Keski- ja Länsi-Euroopassa, erikoisesti Portugalissa ja Englannissa, mutta on saatu joukko varmoja kuuluvaisuusilmotuksia myöskin Australiasta ja Pohjois-Amerikasta, osaksi sikäläisiltä suomalaisilta”,  kertoo Yleisradion vuosikirja 1938.

Suomelle varattujen lyhytaaltotaajuuksien säilyttämiseksi alettiin kesäkuussa 1938 rakentaa Lahden yleisradioaseman työpajassa toista samanlaista 1 kW:n tehoista lähetintä. Se aloitti lähetyksensä 16.11. 1938. Tämä uusi lähetin, Lahti III, käytti ”lyhyempää aaltoa” (15190 kHz ja 17800 kHz) jonka ansiosta lähetykset kuuluivatkin Australiassa ja Uudessa Seelannissa saakka.

Yleisradio päätti rakentaa Poriin suurtehoisen lyhytaaltoaseman

Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaisten radiolähetyksiä varten Yleisradio päätti rakentaa Poriin suurtehoisen lyhytaaltoaseman. Asemalle tilattiin 50 kilowatin tehoinen lähetin kuuluisalta englantilaiselta Marconilta. Toiveena oli lähetinlaite jonka lähetysteho voitaisiin myöhemmin kaksinkertaistaa.

Porin lyhytaaltoaseman rakentaminen aloitettiin heinäkuussa vuonna 1939. Aseman sijaintipaikka oli suurella pellolla, Koiviston kylän entisillä mailla, noin viiden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Hugo Harmia. Rakennustöitä johti rakennusmestari V.E. Kylä-Tuomola. Urakkasopimuksen mukaan aseman piti olla käyttökunnossa 10.5.1940. Katso sijaintipaikkaa kartasta:  61.464712°N, 021.857107°E

Aseman sijaintipaikka oli mainio. Se oli riittävän kaukana itänaapurista ja sen sähkösaanti oli turvattu Harjavallan voimalaitoksesta käsin. Aseman naapuriin nousi Outokumpu Oy:n Porin metallitehdas, joka tuotti sotatarvikkeita ja jonka tuotteita vietiin Saksaan.

Sotavuodet

Sodan syttymisen vuoksi Helsingin olympialaiset jäivät pitämättä. Sen lisäksi Marconi ilmoitti että Englannin hallitus oli määrännyt Suomea varten rakenteilla olevan lyhytaaltolähettimen luovutettavaksi Englannin yleisradioyhtiölle, BBC:lle.

Marconi tarjoutui lainaamaan takavarikoidun tilalle pienemmän noin 30 kW:n tehoisen lähettimen. Lähetin aloitti 27.1.1941 säännölliset lähetyksensä taajuudella 9500 kHz noin 15 kilowatin tehoisena. Lähettimen teho oli pienennetty puoleen lähetinputken säästämiseksi.

Yleisradion vuosikirja on 1941 kertoo :”Kaikki tärkeimmät lyhytaaltolähettimet (Lahti ja Pori) varustettiin suunta-antenneilla, jotka säteilevät tehoa pääasiallisesti vain haluttuun suuntaan. Useimmat suunta-antenneista olivat vinoneliö-antenneja, joiden suuntauskyky on verraten suuri, samalla kuin ne ovat rakenteeltaan suhteellisen yksinkertaisia. Lahden yleisradioasemalla valmistui vinoneliö-antenni Pohjois-Amerikan lähetyksiä varten 29.8.1941 ja toinen vinoneliö-antenni Etelä-Amerikan lähetyksiä varten 20.8.1941. Suuntaamattomat lyhytaaltoantennit Lahdessa olivat pystysuoria dipoli-antenneja. Porissa valmistui vinoneliö-antenni Pohjois-Amerikkaa varten 3.8.1941 ja Eurooppaa varten 13.8.1941. Kun Porissa oli kaksi suuritehoista lyhytaaltolähetintä, rakennettiin sinne vielä toiset suunta-antennit, jotka valmistuivat 26.9.1941.”

Sota-aikana Yleisradio lähetti ulkomaille uutisia tärkeimmillä eurooppalaisilla kielillä sekä viroksi.

Vuonna 1943 toimineet lyhytaaltolähettimet olivat Helsinki 6120 kHz (1kW) ja 17800 kHz (300w), Pori 9500 kHz (15 kW) ja 15190 kHz (10 kW) sekä Lahti 11780 kHz (10 KW). Lyhytaaltoasemat lähettivät etupäässä ohjelmaa Keski-Eurooppaan ja Amerikkaan.

100 kW:n tehoinen lyhytaaltolähetin saapuu Poriin

Englantilainen Marconi toimitti 100 kW:n lähettimen Poriin vasta keväällä 1947.  Asemanhoitaja, insinööri Eero Frantsila kirjoitti antenneista näin: ”Tammikuussa 1939 tilattuun 50 kW koneistoon aiotuista antenneista oli pari yleissäteilevää ja neljä sellaista, joissa peräkkäin olevista pystysuorista elementtaariantenneista muodostettu rintama säteili tason suunnassa. Näiden antennien kannatusmastojen piti olla puusta rakennettuja ja niiden suurimman pituuden noin 38 m. Antennien tarvitsema maa-alue olisi ollut 9 ha.

Uuteen vuonna 1947 tarjottuun koneistoon Marconi suositteli aivan toisia antennirakenteita, jotka olivat nykyään suuritehoisilla lyhytaaltoasemilla miltei yksinomaan käytössä olevaa ”stacked dipole-tyyppisiä”. Tällaisen antennin muodostaa joukko puolen aallon pituisia vaakasuoria dipoleja, jotka on ladottu päällekkäin ja rinnakkain noin puolen aallon välimatkoin. Kahteen vastakkaiseen suuntaan syntyvä säteily on estetty toisella, noin neljäsosa aallon päässä edellisestä olevalla aivan samanlaisella dipolitasolla, ns. heijastimella, joka ohjaa taaksepäin muuten tulevan säteilyenergian puolikkaankin eteenpäin. Periaate on sama kuin yksinkertaisessa Yagi-antennissa. Antennin rakenteen muututtua näin paljon alkuperäisestä ei aseman tarkoituksiin alunperin varattu 9 ha maa-alue enää riittänytkään, vaan maata oli edellisen lisäksi saatava lisää n. 5 ha, joten aseman hallussa tuli olemaan maata yhteensä 14 ha.”

Lyhytaaltoaseman vihkiäiset vuonna 1948

Porin lyhytaaltoaseman vihkiäisiä vietettiin 30.11. 1948. Maailmalle radioidusta vihkiäisohjelmasta mainittakoon Tasavallan Presidentin J.K. Paasikiven ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin Erkki Härmän sekä pääjohtaja S. J. Aholan ja pääjohtaja Hella Wuolijoen puheet. Vihkiäispuheessaan presidentti Paasikivi toivoi että tämä ”uusi elävä sana” tavoittaisi mahdollisimman monta entisestä ja nykyisestä kotimaasta kiinnostunutta kuulijaa. Aseman lähetysten hyvästä kuuluvuudesta Amerikassa alkoi heti saapua lukuisia ilmoituksia. Lyhytaaltoasema näyttää herättäneen Amerikan suomalaisten keskuudessa suurta mielenkiintoa.

”Porin lyhytaaltoaseman valmistuttua alkoivat aseman lähetykset säännöllisesti 1.12. Lähetyksiä oli vuorokaudessa yhteensä viisi tuntia, nimittäin klo 5.00 – 7.00, 14.00 – 15.00, 17.45 – 18.45 ja 23.00 – 24.00. Ohjelmat otettiin yleisohjelmasta valikoiden sellaisia ohjelmanumeroita, jotka parhaiten sopivat ulkosuomalaiselle kuuntelijakunnalle. Ainoa ohjelmiin sisältynyt vieraskielinen lähetys oli Valtion Tiedoituskeskuksen hoidossa ollut englanninkielinen katsaus kotimaan oloihin ja tapahtumiin.”, kertoo Yleisradion vuosikirja 1948

Antennimastojen raudanhankinnassa tapahtuneiden viivytysten vuoksi lyhytaaltoaseman antennit valmistuivat lopullisesti vasta vihkiäisten jälkeen. Antenneja kannatti neljä 76 metrin korkuista teräsmastoa ja yksi 46 metrin masto. Mastot valmistuivat syyskuussa 1949. Mastojen välissä roikkuvat varsinaiset suunta-antennit heijastajineen valmistuivat joulukuun 1949 puolivälissä. Antennit suuntasivat lähetykset Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Länsi-Eurooppaan.

1940-luvun lopulla lyhytaaltotaajuudet alkoivat ruuhkautua. Yleisradion vuosikirja 1948 kertoo ”Neuvostoliiton ulkoasiainministeriö ilmoitti helmikuussa Suomen viranomaisille, että Lahden lyhytaaltoaseman lähetykset jaksoluvulla 9500 kj/s häiritsevät Neuvostoliiton erästä radioasemaa, sekä pyysi kyseessäolevan jaksoluvun vapauttamista. Asiasta neuvoteltiin Brysselissä ja Moskovosssa keväällä 1948. Moskovassa käytyjen neuvottelujen tuloksena laadittiin luonnos sopimukseksi, jossa Suomi oikeutetaan käyttämään jaksolukua 9555 kj/s määrättyinä tunteina vuorokaudessa. Ajat oli valittu siten, että lähetykset soveltuvat Amerikkaan suuntautuviin lähetyksiin. Sopimusluonnoksen mukaan Suomi puolestaan luopuu toistaiseksi käyttämästä jaksolukua 9500 kj/s lyhytaaltolähetyksissään”.

Helsingin olympialaiset ja 1950-luku

Suomen lyhytaaltolähettimet keskittyivät Poriin. Lahden radioasemalle sijoitettu 15 kW:n tehoinen lyhytaaltolähetin siirrettiin 21. 1. 1949 Poriin. Helsingin Pasilassa toiminut taajuuden 17800 kHz (lähetysteho 1 kW) lähetin lopetti lähetyksensä 1.4.1950 ja sen lähetykset siirrettiin Poriin. Helsingin, taajuuden 6120 kHz (lähetysteho 15 kW) lähetin toimi lokakuun 1950 loppuun saakka, jonka jälkeen se siirrettiin Poriin, missä lähetykset alkoivat 15. 12. 1950. Taajuuden 6120 kHz lähetys oli suunnattu Keski-Eurooppaan ja Pohjois-Suomeen päin ja sen kuuluvuus parani entisestään.

Olympialaisvuonna 1952 lyhytaalto-ohjelmia lähetettiin 16, 19 ja 31 m:n aalloilla lähinnä Pohjois-Amerikassa asuville suomalaisille 2 tuntia päivässä. Lyhytaalto-ohjelmat koottiin siten, että yleisohjelmasta otettiin ulkomaalaisen kuuntelijakunnan kannalta sopivimmat ohjelmanumerot. Pohjois-Amerikkaan suunnattuun ohjelmaan sisältyi myös ulkoministeriön toimittama englanninkielinen sanomalehtikatsaus. Sunnuntaisin lähetettiin Pohjois-Atlantille suunnattuna lähetyksenä merimiehille tarkoitettua ohjelmaa. Ohjelmat olivat suomen- ja ruotsinkielisiä ja niihin sisältyi STT:n uutislähetyksen lisäksi yhteenveto kotimaan ja merenkulun tärkeimmistä tapahtumista kuluneen viikon aikana, merimiesten opintotoimintaan liittyviä esitelmiä ja pakinoita, selostuksia merenkulkua, satama- ja työoloja koskevista kysymyksistä sekä musiikki- ja ajanvieteohjelmaa.

Olympia-ohjelmaa lähetettiin lyhytaaltoteitse avajaispäivästä 19. 7. 1952 alkaen kaikkina kisapäivinä suomen, ruotsin, englannin ja ranskan kielellä sekä 21. 7. – 2. 8. 1952 aikana lisäksi espanjan kielellä.

Porin lyhytaaltoaseman taajuuksia ja lähetysaikoja uudistettiin vuonna 1958.  Yleisradion vuosikirja kertoo ”Kun lähinnä merenkulun taholta pyydettiin lyhytaaltolähetyksiä myös Euroopan vesillä kulkeville aluksille, suoritettiin syksyllä lyhytaaltolähetysten uudelleenjärjestely. Etelä-Amerikkaan suunnatut lähetykset lopetettiin kokonaan, ja niiden tilalle otettiin Keski- ja Etelä-Eurooppaan suunnatut lähetykset. Myös lähetysaikoja muutettiin uusiin vastaanottomaihin sopiviksi. Pohjois-Amerikan lähetykset pidettiin ennallaan. Keski- ja Etelä-Euroopasta sekä niitä ympä­röiviltä vesiltä saapuneiden tietojen mukaan ovat Porin lyhytaaltolähetykset mainituilla alueilla hyvin kuultavissa. Myös Yhdysvalloista on tullut ilmoituksia lähetysten tyydyttävästä kuuntelusta.”

Kuuluvuus heikkeni 1960-luvulla

Lyhytaaltoasemien määrä ja voimakkuus kasvoi nopeasti 1960-luvulla. Vuosikirja 1961 toteaa: ”Porin lyhytaaltoaseman kuuluvuutta on suuressa määrin huonontanut sekava tilanne lyhyiden aaltojen käytössä. Valittaen on todettava, ettei monesta yrityksestä huolimatta ole pystytty luomaan kansainvälistä sopimusta, joka takaisi lyhytaaltolähetyksille edes tyydyttävät vastaanotto-olosuhteet”.

Lukuisten valitusten johdosta tutkittiin Suomen yleisradioasemien kuuntelumahdollisuuksia Euroopassa tekemällä helmikuussa 1962 havaintomatka laivalla Välimeren alueelle ja sieltä maitse takaisin. Itämerellä voitiin Suomen ohjelmia seurata Lahden (254 kHz) ja Turun (962 kHz) tai Porin lyhytaaltoaseman (6120 kHz) kautta Etelä-Itämerellä ja ajoittain kauempanakin. Yleensä oli turvauduttava lyhytaaltoihin. Välimerellä voitiin kuunnella Suomen lähetyksiä ainakin ajoittain joko 31 m tai 19 m aalloilla. Itä-, Keski- ja Länsi-Euroopan alueella oli useimmiten edullisinta kuunnella Porin lähetyksiä 19 m tai 31 m aaltoalueella. Myös 25 m aallolla oli Pori usein, vaikkakin heikommin kuultavissa.

Lyhytaaltolähetysten kehittämiseen ei Yleisradiolla ollut 1950- ja 1960-luvulla kauheasti varaa. 1950-luvulla saapunut ULA-tekniikka kulutti paljon yhtiön varoja, kun maahan rakennettiin laaja ULA-radioasemien verkosto. Sen jälkeen maahan oli saatava kattava tv-lähetinlaitteisto ja -studiot. 1960-luvun lopussa puhuttiin stereotekniikasta ja jopa väri tv-lähetyksistä.

1970-luku toi uuden pyöritettävän antennin ja lähettimen

1970-luvun alussa Porin lyhytaaltoasemaa modernisoitiin. Vanhojen lähettimien tasahehkutetut putket vaihdettiin uusiin vaihtohehkutettuihin, mistä seurauksena oli käytön helpottuminen ja hyötysuhteen selvä paraneminen. 5.3.1972 otettiin käyttöön 13 metrin aaltoalueella pienitehoinen lähetin, jolla saavutettiin aamu- ja päivälähetyksien osalta ajoittain lähes tyydyttävä kuuluvuus Lähi-Idässä, Välimerellä ja Afrikassa. Uuden lähettimen taajuudet olivat 21595 ja 21605 kHz, lähetysteho 1 KW.

Lokakuussa 1976 Porin lyhytaaltoasemalle otettiin käyttöön uusi, sveitsiläisen Brown Boverin valmistama 250 kilowatin lähetin ja saksalaisen Rohde & Schwartzin valmistama pyöritettävä laajakaistainen logaritmis-perioidinen antenni. Uuden lähetin-antenniyksikön ansiosta lyhytaaltolähetysten kuuluvuusalue laajeni erityisesti Välimeren alueille, Lähi- ja Keski-Idän, Afrikan, Kauko-Idän ja Australian alueille, missä ei aikaisemmin ollut suunnattuja lähetyksiä. Pohjois-Amerikan lähetykset tapahtuivat edelleen pääosin vanhoilla verhoantenneilla.

Kylmä sota sekä lyhytaaltolähettimien määrän ja tehojen jatkuva kasvu lisäsi radioasemien keskinäisiä häiriöitä ja vaikeutti Porin aseman kaltaisten pienten asemien kuuluvuutta maailmalla.1980-luvun alussa vanhan 100 kW:n lähettimen vanhentunut tekniikka rajoitti huomattavasti taajuuksien valintaa ja aiheutti häiriöitä Porin muulle radioliikenteelle. Myös masto- ja antennilaitteet olivat suurimmalta osin erittäin heikossa kunnossa.

Tämän lisäksi Porin kaupunkialue oli laajentunut aseman ympärille eikä tilaa aseman kehittämiselle enää ollut.

Radiolähetyksiä uuneissa ja kattiloissa

Porin lyhytaaltoaseman radiolähettimet häiritsivät lähialueella asuvien elämää, etenkin Metallikylän sekä Väinölän ja Sampolan kerrostaloalueilla. Radiolähetyksiä kerrottiin kuuluneen jopa uuneista, liedellä olevista kattiloista ja jääkaapeista. Tämä ei ollut ihmekään sillä Metallikylän Nikkelitien talot olivat 50 metrin päässä lähetysantennista. Niinä aikoina oli ihan tavallista, että lyhytaaltolähetys kuului televisiosta, kasetti- ja LP-soittimesta, matkaradioista, VHS-videonauhurista ja läheisen Väinölän koulun äänentoistolaitteista. Hymy-lehti kertoi että voimakas radiosäteily olisi jopa sytyttänyt aseman vieressä sijanneen vanhan ladon. Todellinen syttymissyy oli pikkupoikien tulitikkuleikit.

Lähettimien aiheuttama sähkökenttä oli erityisen voimakas etenkin asemarakennuksen sisällä. Lyhytaaltoaseman työntekijät esittelivät vierailijoille itsestään palavia loistelamppuja, joita olikin ripustettu lähettimien lähelle.

Vuonna 1983 tehtiin päätös uuden lyhytaaltoaseman rakentamisesta Preiviikiin, noin 10 kilometrin päähän kaupungin keskustan länsipuolelle. Vuoden 1983 budjettiesityksen mukaan valtio maksoi kaksi kolmasosaa uuden lyhytaaltoaseman kustannuksista. Uudelle asemalle oli suunnitteilla myös keskiaaltolähetin Pohjois- ja Keski-Eurooppaan tarkoitettuja lähetyksiä varten.

Yleisradion vuosikirja 1982-1983 kertoo: ”Aseman valmistumisella tulee olemaan huomattava merkitys Suomesta ulkomaille välittyvän tiedon lisäämisessä”. Uuden aseman rakentaminen alkoi kesällä 1984.

Porin uusi lyhytaaltokeskus aloitti vuonna 1987

Porin lyhytaaltokeskus sijaitsee Porin länsipuolella Preiviikissä. Asema-alueen koko on 40 hehtaaria. Lähetinrakennuksen koko on 3347 neliömetriä. Katso kartasta: 61.484017°N, 021.581097°E

Aseman ensimmäiset lähetyskokeet tehtiin syksyllä 1986 ja tammikuussa 1987 alkoivat säännölliset lähetykset yhdellä lähettimellä. Säännölliset lähetykset alkoivat 1.6.1987, jolloin Porin vanha asema suljettiin. Kuuluvuus parani vanhaan asemaan verrattuna kaikilla kohdealueilla, etenkin kaukoalueilla. Porin uusi asema vihittiin käyttöön 10.5.1988.

Porin keskiaaltolähetin aloitti lähetyksensä taajuudella 963 kHz syyskuussa 1987, jolloin sen kuuluvuusalue kattoi valoisaan aikaan suurimman osan Itämerta sekä Ruotsin itäosat Tukholma mukaan lukien. Pimeällä lähetykset kuuluivat koko Skandinaviassa, Keski-Euroopan pohjoisosissa ja Britteinsaarilla. Taajuuden 963 kHz keskiaaltolähetin toimi tätä aiemmin Turun Vasaramäellä.

Aseman antennit muodostuvat kymmenestä antennimastojen väliin sijoitetusta verhoantennista ja vanhalta asemalta siirretystä käännettävästä suunta-antennista. Edellisten lisäksi asemalla on 185 metriä korkea keskiaaltoantenni. Lyhytaaltoantennit voidaan suunnata eri suuntiin välillä 60 – 325 astetta.

Lyhytaaltokeskuksessa on yhteensä kuusi lähetintä: kolme automaattisesti virittyvää 500 kW:n lähetintä, 100 kW:n lähetin, vanhalta asemalta siirretty 250 kW:n lähetin sekä 600 kW:n keskiaaltolähetin.

Voimakastehoiset lähettimet vaativat myös tehokkaan jäähdytyksen. Lähettimien tehokomponentit on jäähdytetty kiertovedellä. Kiertovettä käytetään myös lähetinrakennuksen lämmittämiseen.

Lähetysteho siirretään lähettimistä halkaisijaltaan 22 cm paksuista kaapelia pitkin kytkentämatriisiin. Kytkentämatriisissa lähetin kytketään lähetysantenniin. Automaattisesti tapahtuva antennikytkentä kestää kolme sekuntia. Automatiikka suorittaa lähettimien ja antennien ohjaukset lähetysaikataulun mukaisesti.

Asemarakennuksessa on kolme kerrosta. Kellarikerroksessa on mm. suurjännitelaitteiden lisäksi katkottoman sähkösyötön ja varavoiman laitteet. Lähetinhallikerroksessa on mm. lähettimet ja lähetystarkkaamo. Toisessa kerroksessa ovat jäähdytyksen vaatimat laitteet. Rakennuksen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota sähkömagneettisen säteilyn vaimentamiseen. Rakennuksen ulkokuorena on maadoitettu ruostumaton teräspelti.

Sähkömagneettinen säteily oli kuitenkin riesana aseman lähialueella. Kolmen kilometrin päässä Preiviikin kylässä asukkaat valittivat 1980- ja 1990-luvulla lukuisista puhelin-, radio- ja tv-häiriöistä. Ulkomaanlähetykset kun kuuluivat ja näkyivätkin hieman epätavallisista paikoista.

Katso Ylen Elävän Arkiston arkistofilmi aseman rakentamisesta ja käyttöönotosta.

Asemalta lähetettävät ohjelmat välitetään Helsingistä linkkiteitse Poriin. Linkkiyhteyksiä Helsingistä Poriin on kaikkiaan neljä kappaletta, eli asemalta voidaan samanaikaisesti lähettää neljää eri ohjelmaa.

1980-luvun lopulla lyhytaaltolähetyksiä oli 84 taajuustuntia vuorokaudessa kaikkiin maanosiin. Vaikka asematungos lyhytaaltotaajuuksilla lisääntyi jatkuvasti, oli Porin kuuluvuus kaikilla kohdealueilla vähintään tyydyttävä.

1990- ja 2000-luku

Ulkomaanlähetysten kielivalikoima lisääntyi, kun lokakuussa 1990 aloitettiin venäjänkieliset lähetykset. Ulkomaanlähetyksiä tuotettiin tämän jälkeen suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi.

1990-luvun loppupuolella Radio Finlandin toimintaa leimasi intenet ja satelliittitoiminnan laajeneminen. Englantilainen World Radio Network WRN aloitti helmikuussa 1994 Ylen ohjelmien jakelun satelliittiteitse Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vuoden lopussa Ylen englanninkielinen ohjelma kuului USA:ssa kaapeliverkoissa useissa kymmenissä osavaltioissa. Koska osa lyhytaaltokuuntelijoista oli siirtynyt kuuntelemaan satelliittia, Eurooppaan suunnattua lyhytaaltotoimintaa supistettiin hieman. Näin voitiin aloittaa erityisesti Etelä-Aasian suunnattu päivittäinen lähetys, jonka tavoitti mm. suomalaiset matkailijat ja liikemiehet Singaporen ja Indonesian suunnilla.

Vuonna 1996 ohjelmien satelliittijakelua Euroopan ulkopuolella laajennettiin. Yleisradio vuokrasi saksalaiselta Deutsche Welleltä satelliittiaikaa Asiasat 2- ja Intelsat 707-satelliiteista, jolloin ulkomaanlähetysten satelliittijakelu laajeni Afrikkaan, Aasiaan ja Australiaan. Venäjänkielistä ohjelmaa alettiin lähettää Murmanskin ja Viipurin paikallisasemilla.

Radio Finlandin lähetykset alkoivat kuulua lokakuusta 1996 alkaen myös Internetissä. Suoran palvelun lisäksi kaikki Radio Finlandin uutiskoosteet olivat saatavissa äänitiedostoina.

Vuonna 1998 Yleisradion televisiojakelun aloittaminen Euroopassa toi Radio Finlandin käyttöön kaksi uutta satelliittijakelukanavaa, mikä mahdollisti Radio Finlandin monikanavaisen palvelun Eurooppaan. Ohjelmien jakelua Internet-äänitiedostoina lisättiin voimakkaasti. Maakuntaradioiden jakelua ulkomaille lisättiin. Pyrkimyksenä oli saada mukaan kaikki maakuntaradiot yhdellä lähetysjaksolla kerran viikossa.

Vuonna 1999 Porin lyhytaaltolähetteen kuuluvuus Suomesta itäänpäin parani huomattavasti antennimuutostöiden ansiosta. Etelä-Amerikkaan suunnatut lähetykset aloitettiin uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen.

Yleisradion jakelutekniikan ulkoistamisen seurauksena Preiviikin lyhytaaltoasema päätyi vuonna 1998 Digita Oy:n omistukseen. Porin lyhytaaltoaseman toiminta päättyi lopullisesti Yleisradion osalta 31.12. 2006, jolloin myös yhtiön lähettämät keskiaaltolähetykset lopetettiin. Tämän jälkeen Digita Oy on vuokrannut keskiaaltojakelua Porista ainakin kiinalaiselle China Radio Internationalille. CRI lopetti keskiaaltolähetysten käytön 15.4. 2013.

Ruotsinsuomalaisten keskusliiton julkilausuma: ”Lähetysten lakkauttaminen koskee ennen kaikkea ruotsinsuomalaisia eläkeläisiä, vanhuksia, näkövammaisia ja ensimmäisen polven ruotsinsuomalaisia, jotka jo lapsuudessaan ovat tottuneet kuuntelemaan Ylen radiolähetyksiä. Erityisen tärkeä Radio Finland on ollut henkilöille, joiden ruotsin kielen taito on puutteellinen ja jotka kokevat olevansa suomalaisia ja joiden yhteys ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin on heikko. Useat tähän ryhmään kuuluvat ovat ikääntyneitä. Ylen keski- ja lyhytaaltolähetykset ovat olleet monelle tunneperäinen yhteys kotimaahan. Radio Finlandin nykyiset lähetykset kaapelin tai satelliitin kautta eivät tavoita kuin pienen osan Radio Finlandian entisiä kuuntelijoista Ruotsissa. Ruotsinsuomalaisten ikäihmisten parissa tekemämme kartoitukset osoittavat, että vain hyvin harvalla on kotona mahdollisuus lähetysten kuunteluun nykytekniikan välityksellä”

Ääninäytteitä

Yle tunnus, asemakuulutus ja ote Jean Sibeliuksen Karelia-sarjasta. Ohjelmasiirtoyhteys Helsingistä Porin vanhalle asemalla hoidettiin hieman yli 100 MHz:n taajuudella. Tätä hyvälaatuisen äänen kanavaa pystyi kuuntelemaan matkaradiolla.

Radio Finland taajuudelta 21800 kHz. Vastaanottimena edullinen 30 euron lyhytaaltoradio ja sen oma antenni. Vastaanottopaikka Pohjois-Carolina, Yhdysvallat.

Radio Finland taajuudelta 11755 kHz. Kaiku johtuu siitä, että osa signaalista on kiertänyt maapallon.

Valokuvia Porin lyhytaaltoasemasta

OH6AI:n valokuvia uudesta lyhytaaltoasemasta vuodelta 1994. 

Olen kerännyt muutamia valokuvia Porin lyhytaaltoasemasta omalla sivuille.

Jos Sinulla on kuvia asemasta, lähetä ne tänne palautelomakkeen kautta. Lomakeella voit lähettää tunnetuimpia kuvaformaatteja. Suurin sallittu koko on 15 megatavua. Siirry tästä palautelomakkeelle.

Lähteet:

• Yle Elävä Arkisto
• Yle Elävä Arkisto, https://www.flickr.com/photos/ylearkisto/with/15301144730/
• Yleisradion vuosikertomukset 1935 – 1999
• Wikipedia, Porin lyhytaaltoasema, https://fi.wikipedia.org/wiki/Porin_lyhytaaltoasema
• Pori-tieto, Porin lyhytaaltoasema, http://www.poritieto.com/index.php?title=Porin_lyhytaaltoasema
• Valokuvia Porin lyhytaaltoasemalta, http://ijl.fi/valokuvat_porin_la_asema.html
• J.Sarvas, P. Velander: Radiotekniikan perusteet. Otava, 1943
• Porilaiset.com keskustelufoorumi
• Ilpo J. Leppäsen kotialbumi
• Porin kaupunki
• Ruotsinsuomalaisten keskusliiton julkilausuma, http://www.rskl.se/Julkilausuma_radio.pdf

23.3.2017
Raimo Mäkelä

Vuosikirja 1946

Vuonna 1946 säännölliset ohjelma-ajat olivat arkisin klo 6.00—6.35, 7.55—9.00, 11.00—14.10 ja 17.00—23.00 (lauantaisin 24.00). Sunnuntaisin lähetys jatkui yhtä mittaa klo 8.00—23.00. Kouluradio-ohjelmat ja joukko ylimääräisiä ohjelmia lähetettiin tämän ohjelma-ajan ulkopuolella.

Aluestudiot saivat omat väliaikamerkit

”Joensuu sai väliaikamerkikseen katkelman Karjalaisten laulusta. Jyväskylän studio sai väliaikamerkikseen katkelman Raitalan Laulusta synnyinseudulle. Kajaanin studio sai väliaikamerkikseen katkelman Nälkämaan laulusta. Kemin studio sai väliaikamerkikseen katkelman laulusta Kymmenen virran maa. Kokkolan studio sai väliaikamerkikseen katkelman laulusta Tääll’ Pohjanlahden rannalla.

Kotkan studio sai väliaikamerkikseen katkelman Kymenlaakson laulusta. Kuopion väliaikamerkkinä on katkelma laulusta Kallaves, Kallaves. Lahden studio sai väliaikamerkikseen katkelman Palmrothin Häme-laulusta. Mikkelin väliaikamerkkinä oli katkelma Savolaisen laulusta. Oulun väliaikamerkkinä on lappalainen joikusävelmä.

Pietarsaari sai väliaikamerkikseen katkelman Moringin laulusta Österbotten — Pohjanmaa. Porin väliaikamerkkinä on alkutahdit Porilaisten marssista.

Rovaniemen studio sai väliaikamerkikseen katkelman Kaupin laulusta Laulavat Lapinki lapset. Tampere sai Väliaikamerkikseen katkelman kansanlaulusta Tammerkosken sillalla. Turku sai väliaikamerkikseen katkelman Pyhän Henrikin hymnistä. Vaasan sai väliaikamerkikseen katkelman Vaasan marssista.”

Radioasemat

Lähetysaikoja voitiin jo hieman lisätä ”Radioputkitilanne helpottui huomattavasti kun englantilaiselta Marconi-yhtymältä saatiin putkia maahan. Putkitilanteen parantumisen vuoksi voitiin radioasemien lähetysaikoja jonkin verran lisätä edellisestä vuodesta.”

”Radio-ohjelmat välitettiin yleisradioasemille iltaisin posti- ja lennätinlaitoksen kaukopuhelinverkon välityksellä. Päivällä, jolloin kaukopuhelinliikenne on vilkkaimmillaan, käytettiin puhelinjohtoja ohjelmansiirtoon vain poikkeustapauksissa. Radioasemat saivat päiväohjelmansa releoimalla etupäässä Lahden suurasemaa. Releoimista on vaikeuttanut kuitenkin edelleen huomattavasti se, että Romanian radioasema toimii samalla aaltopituudella kuin Lahtikin.”

Joensuu. Aseman v. 1938 valmistunut 70 m korkuinen puuristikkomasto korjattiin kesän kuluessa ja maalattiin kreosootilla.

Kuopio. Koska Kuopion antennimasto sijaitsee aivan Hyvinkään—Kuopion lentolinjalla ja on näin ollen erittäin vaarallinen lentoeste, määräsi tie- ja vesirakennushallitus maston maalattavaksi ylhäältä alas asti 10 m mittaisissa pätkissä vuorotellen kirkkaanpunaisin ja -keltaisin värein sekä asennettavaksi mastoon merkkivalot. Maalaustyö saatiin valmiiksi 7. 11. mennessä, mutta merkkivaloja ei ole vielä asennettu.

Helsingin yleisradioasemalla on käytännössä 1 kW tehoinen lähetin, jonka jaksoluku on 658 kj/s (456 m). Sillä lähetettiin vuoden kuluessa 519 tuntia äänilevymusiikkia ja sen ohessa tunnusmerkkiä HK Valvontakomission lentoliikennettä varten.

Turun ja Porin yleisradioasemilla oli sijoitettuna posti- ja lennätinlaitoksen omistamat lentoliikennelähettimet ja Vaasan yleisradioasemalla merivartiolaitoksen omistama lähetin.

Lyhytaaltoasemat

Lyhytaaltoasemat lähettivät etupäässä yleisohjelmaa sekä sen ohessa jonkin verran Amerikkaan ja Keski-Euroopan maihin tarkoitettuja ohjelmia. Lähetysten kuuluvaisuudesta saatiin jonkin verran tietoja, esimerkiksi Porin asemalle (OIX 4 19,75 m) saapui jonkin verran kuuluvaisuusilmoituksia Yhdysvalloista, Filippiineiltä ja Australiasta.

Helsingin lähetykset tapahtuivat vanhalla 1 kW tehoisella lähettimellä, joka oli ollut toiminnassa vuodesta 1941 lähtien. ”Yhtiön työpajalla valmistui uusi 10 kW tehoinen lähetyskoneisto, joka otettiin käytäntöön 8. 10., josta lähtien se on toiminut moitteettomasti. Uutta lähetintä silmälläpitäen suoritettiin keväällä antennimittauksia erilaisia antennirakenteita käyttäen. Sen jälkeen kun nykyinen antenni otettiin käytäntöön, on asemalle saapunut hyvin paljon kuuluvaisuusilmoituksia Ruotsin keski- ja eteläosista.”

Teknillinen komitea tutki lankaradiota ja ULA-aaltoja Tammisaaressa

”Teknillinen komitea jatkoi työtään suunnitelman laatimiseksi radioasemaverkoston laajentamista varten. Komitea on suunnitellut uuden suuritehoisen yleisradioaseman rakentamista Helsinkiin. Suurjaksoinen lankaradiokokeilu aloitettiin Helsingissä ja lähiympäristössä tammikuussa 1946. Kuuntelupisteitä on noin 70. Laajassa mittakaavassa toteutettuna menetelmä tulee suhteellisen kalliiksi. Menetelmän soveltamiseksi vahvavirtaverkkoon on myös komitean toimesta suoritettu alustavia kokeiluja.

Jaksolukumoduloitujen ultralyhytaaltoisten laitteiden kokeilut siirtyivät seuraavaan vuoteen. Komitea ryhtyi elokuussa toimenpiteisiin 200 W tehoisen puoliautomaattisen lähettimen sijoittamiseksi Tammisaareen tarkoituksella selvittää tällaisen pienen, Pietarsaaren aseman kanssa yhteisellä aallolla toimivan aseman merkitystä. Asema sijoitettiin Tammisaaren vesitorniin, joka myös toimii toisena antennin kiinnityskohtana toisen ollessa 30 m korkuisessa puumastossa. Asema aloitti toimintansa joulukuun lopulla eikä sillä ole mitään varsinaista henkilökuntaa.”

Metsäradio perustettiin jatkosodan jälkeen. Tunnussävel ”Vielä niitä honkia humisee…” ja toivotus ”hyvää iltaa metsien miehet” ovat radiohistorian klassikkoja. Ohjelman katsotaan virallisesti alkaneen tammikuussa 1946.

Vuosikirja 1947

Säännölliset ohjelman lähetysajat olivat arkisin klo 6.00 – 6.35, 7,05-8,00, 10,50 – 14,10 ja 17,00 – 23,00 (lauantaisin 16,15, toukokuun alusta 16,00 – 24,00). Sunnuntaisin ja juhlapäivinä lähetys jatkui yhtä mittaa klo 7,45 – 23,00. Kouluradio-ohjelmat ja joukko ylimääräisiä ohjelmia lähetettiin tämän ohjelma-ajan ulkopuolella.

Sähköpulan vuoden lopulla kiristyessä täytyi yleisradion ryhtyä lyhentämään lähetysaikojaan. ”Suurin osa yleisradioasemistamme on rakennettu sotaa edeltäneinä vuosina, ovatpa muutamat asemat lähes parikymmentä vuotta vanhoja. Yleensä pidetään 10 vuoden vanhaa radioasemaa jo vanhanaikaisena. Sellaisen aseman koneisto on epätaloudellinen ja sähköisiltä ominaisuuksiltaan heikko. Energian kulutuksella on suuri merkitys varsinkin silloin, kun sähköstä on koko maassa kova puute, kuten oli asian laita v. 1947. Voimapulan johdosta maan voimapäällikkö on tarkkaillut Yleisradion sähköenergian käyttöä ja antanut ohjeita energian säästämiseksi. Hänen kehoituksestaan yleisradiolähetykset keskeytettiin niiksi ajoiksi, jolloin energian tarve teollisuudessa oli suurimmillaan. Tämän vuoksi Yleisradio ei lähettänyt ohjelmiaan vuoden loppupuolella arkipäivinä klo 7 – 11 ja 13 – 17.”

Yleisradioasemat

Yleisradioasemien toiminnassa v. 1947 ei tapahtunut huomattavampia muutoksia. Lähettimet pysyivät suhteellisen hyvin kunnossa, eikä mitään suurempia käyttöhäiriöitä sattunut. ”Eräs huomattava menetys on kuitenkin todettava. Vaasan radioasema, joka oli käyttänyt 400:n m:n aaltoa jo vuo-
desta 1940 alkaen, menetti aaltonsa sen johdosta, että mainittu aaltopituus oli Lucernin konferenssissa merkitty Viipurin radioaseman aaltopituudeksi ja oli tämä aalto luovutettava Neuvostoliitolle. Tämän aaltopituuden menetys aiheutti muutoksia myös muitten asemien aaltopituuksissa.”

Helsinki. ”Radioasemalla sattui 24. 3. pieni tulipalo, mikä ei kuitenkaan aiheuttanut keskeytystä aseman toiminnassa. Palossa vahingoittui ullakolle rakennettu toimistohuone ja osa varastotilaa. Palo aiheutui siitä, että suurjaksokenttä synnytti kipinöimistä välitäytteessä olleissa sähköputkissa. Korjauksien yhteydessä muutettiin asennusta siten, että puurakenteissa johtimet sijoitettiin seinän pinnalle. Asemalla toimi Neuvostoliiton lentäjiä varten 1 kW.n tehoinen merkkiklahetin, joka lähetti äänilevymusiikkia ja aseman tunnusta. Näitä erikoislähetyksiä oli vuoden mittaan 96 kertaa, yhteensä 157 tuntia. Radioasemaa on käynyt katsomassa useat seurat ja järjestöt.”

Kuopio. ”18. 9. tuli kuluneeksi 10 vuotta Kuopion ensimmäisen yleisradioaseman vihkimisestä. Tämä asema sijaitsi Alavalla aivan kaupungin laidassa, ja oli sen teho 1 kW. Asemalla oli aikoinaan suuri merkitys Pohjois-Savon yleisradiotoiminnalle. Sen teho oli kuitenkin liian pieni tyydyttääkseen jatkuvasti radiotoiminnalle asetettavia vaatimuksia, minkä vuoksi Kuopioon rakennettiin uusi huomattavasti suurempi asema, joka valmistui v. 1943.”

Lahti. ”Lahden radioaseman aaltopituudella on jatkuvasti toiminut myös Romanian suurasema, joka on aiheuttanut pahoja häiriöitä Lahden radioaseman kuuntelijoille. Tämä haitta on vaikeuttanut suuressa määrin Yleisradion teknillistä toimintaa, koska Lahden radioasema muodostaa radioasemaverkostomme tukipylvään.”

Vaasa. ”Yleisradio sai määräyksen 9. 1. vapauttaa Vaasan radioaseman aallon 400 m. Suomen yleisradioasemien käytöstä. Tämän johdosta Vaasan radioaseman aaltopituus muutettiin 211 metriksi eli samaksi aaltopituudeksi, joka Helsingissä oli käytännössä. Lähetykset tällä aaltopituudella alkoivat 11. 1. Kun Helsingin ja Vaasan radioasemalla oli sama aaltopituus, todettiin niiden häiritsevän pahasti toisiaan. Tämän vuoksi muutet-
tiin Vaasan aaltopituudeksi 197 m., joka aikaisemmin oli ollut Tampereen radioaseman käytössä. Uusi aaltopituus on keskipitkien aaltojen alueen yläpäässä ja vanhempia vastaanottimia on vaikea virittää näin lyhyelle aallolle.

Yleisradioasemalle tulikin valituksia aaltopituuden muutoksen johdosta, minkä vuoksi radioaseman toimesta suoritettiin lukuisia korjauksia tällaisissa vastaanottimissa. Vain aniharvoja vastaanottimia ei voitu saada korjatuksi sellaisiksi, että radioaseman uutta aaltoa voitiin kuulla. Kun vaimennus radioaseman uudella aallolla on huomattavasti suurempi kuin aikaisemmalla aallolla, aiheutui aaltopituuden vaihdosta kuuluvaisuusalueen huomattava pieneneminen.”

Turun ja Porin yleisradioasemille oli sijoitettu posti- ja lennätinlaitoksen omistamia lentoliikennettä palvelevia lähettimiä sekä Vaasan yleisradioasemalle merivartiolaitoksen omistama lähetin.

Lyhytaaltoasemat

”Suunnitelmat suuritehoisen lyhytaaltoaseman rakentamisesta näyttivät vihdoinkin toteutuvan. Jo vuonna 1939 Yleisradio teki Marconi’s Wireless Telegraph Co Ltd:n kanssa sopimuksen suuritehoisen lyhytaaltolähettimen hankinnasta. Sopimuksen mukaan lyhytaaltoaseman tuli olla käyttövalmiina viimeistään toukokuussa 1940. Sota ja sen aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet tekivät kuitenkin hankinnan toteuttamisen mahdottomaksi. Kesällä 1947 Marconi-yhtymä ilmoitti Yleisradiolle, että se voi toimittaa Suomeen 100 kW tehoisen lyhytaaltolähettimen niillä ehdoilla, jotka oli tarkemmin määritelty aikaisemmin tehdyssä sopimuksessa. Yhtymän kanssa käydyt neuvottelut johtivatkin siihen, että elokuun 24 päivänä 1947 allekirjoitettiin lisäsopimus, joka liittyi aikaisempaan sopimukseen. Siinä Marconi-yhtymä sitoutui toimittamaan Suomeen aikaisemmassa sopimuksessa mainittuun hintaan v. 1947 kuluessa 100 kW:n tehoisen lyhytaaltolähettimen. Tämä maallemme erittäin edullisen sopimuksen mukaisesti Marconi-yhtymä toimitti maahamme vuoden loppupuolella uuden lähettimen. Sen paikoilleenasennus siirtyi seuraavaan vuoteen.”

Vuosikirja 1948

Sähkönsäännöstelyn takia oli koko vuoden ajan käytännössä lyhennetty lähetysaika. Käytännöllisistä syistä jatkettiin kesälläkin lyhennettyä lähetysaikaa, vaikka säännöstely ei kesällä ollut voimassa. Säännölliset lähetysajat olivat arkisin klo 6.00 -7.00, 10.50 – 13.00, 17.30 -23.00. Torstaisin alkoi iltalähetys klo 17.00 ja lauantaisin klo 16.00. Sunnuntaisin jatkui lähetys keskeytymättä klo 7.45 – 23.00.

”Kesäkuussa Euroopan eri maiden edustajat kokoontuivat Kööpenhaminaan laatimaan uutta aaltopituusjakoa pitkiä ja keskipitkiä aaltoja käyttäviä yleisradioasemia varten. Konferenssin tehtävä oli erittäin vaikea ja vasta kolme kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen onnistuttiin aikaansaamaan aaltopituustaulukko, jonka useimmat Euroopan maat voivat hyväksyä. Meidänkin maallemme konferenssin päätöksellä on suuri merkitys. Lahden suurasemalle onnistuttiin vihdoinkin saamaan häiriötön aaltopituus, joten suurasemastamme jälleen muodostuu maamme keskeinen yleisradioasema. Myös pääkaupungin ja monen muun radioasemamme tehokkuutta voidaan parantaa uusien aaltopituuksien tultua käytäntöön.”

Lyhytaalto-ohjelmat

”Lyhytaaltoasema vihittiin tarkoitukseensa 30. 11., jolloin järjestettiin erikoinen vihkiäisohjelma. Ohjelmasta mainittakoon Tasavallan Presidentin ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin Erkki Härmän sekä pääjohtaja S. J. Aholan ja pääjohtaja Hella Wuolijoen puheet. Aseman lähetysten hyvästä kuuluvaisuudesta Amerikassa alkoi heti saapua lukuisia ilmoituksia. Lyhytaaltoasema näyttää herättäneen Amerikan suomalaisten keskuudessa suurta mielenkiintoa.

Porin lyhytaaltoaseman valmistuttua alkoivat aseman lähetykset säännöllisesti 1.12. Lähetyksiä oli vuorokaudessa yhteensä viisi tuntia, nimittäin klo 5.00 – 7.00, 14.00 – 15.00, 17.45 – 18.45 ja 23.00 – 24.00. Ohjelmat otettiin yleisohjelmasta valikoiden sellaisia ohjelmanumeroita, jotka parhaiten sopivat ulkosuomalaiselle kuuntelijakunnalle. Ainoa ohjelmiin sisältynyt vieraskielinen lähetys oli Valtion Tiedoituskeskuksen hoidossa ollut englanninkielinen katsaus kotimaan oloihin ja tapahtumiin.” Lue lisää Porin lyhytaaltoasemasta. 

Vuosikirja 1949

”Toukokuun alusta päästiin siirtymään takaisin normaaleihin lähetysaikoihin yli kahden ja puolen vuoden säännöstelyn jälkeen. Se merkitsi että aamulähetys alkoi klo 6.30 ja päättyi klo 8.20, päivälähetys klo 10.50 – 14.10, iltalähetys klo 17.00 – 23.00 (lauantaisin klo 16.00 – 24.00). Sunnuntaisin lähetettiin ohjelmaa keskeytyksittä klo 7.45 – 23.00.”

Yleisradioasemat

Helsingin uuden suurtehoisen radioaseman suunnittelu alkoi. ”Kun uudella radioasemalla tuli olla Kööpenhaminan radiokonferenssin määräysten mukaan suunta-antenni, joka estää säteilyn etelään, ja kun samalla oli otettava huomioon korkeiden radiomastojen vaarallisuus lentoliikenteelle, oli radioaseman sijoituspaikkaan kiinnitettävä erikoista huomiota.

Radioasema päätettiin sijoittaa kaupungin länsipuolelle Hagalundiin (= Tapiola), josta radioasemaa varten ostettiin 5,6 ha suuruinen maa-alue. Uuden radioaseman lähetyskoneisto, teholtaan 100 kW, tilattiin toukokuussa Marconi’s Wireless Telegraph Co. Ltdlta Englannista. Kaksi 155 metrin korkuista teräsristikkomastoa tilattiin lokakuussa Oy. Teljän Tehtailta Porista ja mastoihin tulevat eristimet samanaikaisesti Austinilta Yhdysvalloista. Asemarakennuksen suunnittelu vaati niin paljon aikaa, että sen rakentamiseen päästiin vasta vuoden 1950 alkupuolella. Uusi radioasema, josta tulee aivan uudenaikainen, valmistuu laskelmien mukaan v. 1950 syksyllä.

Kesällä v. 1949 suoritettiin kenttävoimakkuusmittauksia eri puolilla maata radioasemiemme kuuluvaisuuden selvittämiseksi. Kun uudet aaltopituudet otetaan radioasemillamme käytäntöön kevättalvella 1950, voidaan kenttävoimakkuusmittausten perusteella tarkoin määritellä, mitä muutoksia yleisradioasemiemme kuuluvaisuuteen aaltopituusmuutokset aiheuttavat. Suoritetuista kenttävoimakkuusmittauksista voidaan myös laskea radioaaltojen vaimennus Suomen maastossa ja siten saada uusien radioasemien suunnittelussa tarvittavia välttämättömiä tietoja.

Vuoden 1948 Kööpenhaminan radiokonferenssin määräämien uusien aaltopituuksien käytäntöönotto maaliskuussa v. 1950 vaati monenlaisia ennakkotoimenpiteitä.”

Lyhytaaltoasemat

Porin lyhytaaltoaseman antennit valmistuivat vuonna 1949. ”Antenneja kannattaa neljä 76 metrin korkuista teräsmastoa ja yksi 46 metrin masto. Mastot valmistuivat syyskuussa. Varsinaiset suunta-antennit heijastajineen valmistuivat joulukuun puolivälissä. Antennit suuntaavat lähetykset Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan ja Länsi-Eurooppaan”.

Lahden radioasemalle sijoitettu 15 kW:n tehoinen lyhytaaltolähetin siirrettiin 21. 1. 49 Poriin. Tällöin loppuivat Lahden radioasemalla lyhytaaltolähetykset kokonaan. Ennen Porin lyhytaaltoaseman rakentamista oli Lahti ollut lyhytaaltotoiminnan keskuspaikka maassamme.

Teknillinen neuvottelukunta kiinnitti huomiota näköradioon

”Teknillinen neuvottelukunta jatkoi tutkimuksiaan yleisradioasemaverkoston laajentamiseksi. Neuvottelukunnan ehdotusten mukaan tilattiin mm. Helsingin uusi suuritehoinen lähetin. Kun lankaradiojärjestelmä osoittautui meidän oloissamme liian kalliiksi järjestelmäksi, lopetettiin Helsingin puhelinkeskukseen sijoitetun suurjaksolankaradion kokeilut. Erikoista huomiota kiinnitettiin lähivuosien rakennussuunnitelmaan, jolloin näköradiolähetysten järjestämistä myös harkittiin. Jotta saataisiin omakohtaista kokemusta pikkuasemien tarkoituksenmukaisuudesta, neuvottelukunta asetti pienitehoiset paikallisasemat Hankoon ja Karjaalle, jotka yhdessä Tammisaaren paikallisaseman kanssa muodostavat sopivan tutkimuskohteen.”

Vuosikirja 1950

”Lähetysajat olivat arkisin 6.30 – 8.20, 10.50 – 14.10 ja 17.00 – 23.00 (lauantaisin 16.00 – 24.00). Kesäaikana jatkui lähetys keskiviikkoisin 24.00 asti. Sunnuntaisin sekä pyhä- ja juhlapäivinä lähetettiin ohjelmaa 7.45 – 23.00.

Lyhytaalto-ohjelmia lähetettiin vierailla mailla, lähinnä Pohjois-Amerikassa asuville suomalaisille viisi tuntia vuorokaudessa. Lähetysajat olivat klo 5.00 – 7.00, 14.00 – 15.00, 17.45 – 18.45 ja 23.00 – 24.00 Suomen aikaa. Ensiksimainittuun lähetykseen sisältyi kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina 40 min. pituinen ruotsinkielinen osa. Kokeilutarkoituksessa lähetettiin lisäksi kesäkuukausina ja alkusyksystä klo 11.00—44.00 välillä yleisohjelma Eurooppaan suunnattuna. Koska yhtiöllä ei ollut varoja erikoisten lyhytaalto-ohjelmien järjestämiseen koottiin ohjelmat siten, että yleisohjelmasta valikoitiin ulkosuomalaiselle kuuntelijakunnalle parhaiten sopivia ohjelmanumeroita. Ainoat vieraskieliset ohjelmanumerot olivat ulkoasiainministeriön järjestämät englannin- ja ranskankieliset katsaukset kotimaan oloihin, lähinnä sanomalehtien artikkeliaineiston pohjalla.”

Teknillinen toiminta

Kööpenhaminan radiokonferensissa vuonna 1948 laadittu radioasemien uusi taajuusjako ei toiminut odotetulla tavalla. Suomi ei saanutkaan häiriöttömiä taajuuksia. ”Määräpäivänä, maaliskuun 15 päivänä 1949, muuttuivatkin useimpien Euroopan yleisradioasemien aaltopituudet uuden taulukon mukaisiksi. Saksassa toimivat ja eräiden muiden maiden asemat eivät kuitenkaan noudattaneet uutta aaltopituustaulukkoa ja on tästä aiheutunut monenlaisia vaikeuksia radioasemien aaltopituuksien järjestelyssä. Niinpä monella Suomen käyttöön varatulla aaltopituudella oli havaittavissa vieraiden asemien aiheuttamia häiriöitä. Kööpenhaminan sopimuksen mukaan tuli Lahden suuraseman aaltopituuden olla täysin häiriötön, mutta käytännössä esiintyi tälläkin aaltopituudella pahoja häiriöitä. Kun Lahden asema on maamme keskeisin ja yleisradiotoiminnallemme erittäin tärkeä, lähetti yhtiö edustajansa Prahaan neuvottelemaan Kansainvälisen yleisradiojärjeston (OIR) toimihenkilöiden kanssa häiriöiden poistamisesta Lahden aaltopituudelta. Osa häiriöistä onnistuttiinkin neuvotteluteitse poistamaan. Kööpenhaminan radiosopimus on kuitenkin muodostunut maallemme pettymykseksi eikä se ole avannut niitä kehityksen mahdollisuuksia, joita siltä odotettiin.”

Yleisradioasemat

Uusien radioasemien rakennustoiminta kohdistui lähinnä Helsingin 100 kW:n tehoisen aseman rakentamiseen. Asemarakennusta koskeva urakkasopimus allekirjoitettiin 13. 2. 50 Silta ja Satama Oy:n kanssa. Lähetyskoneisto oli jo edellisenä vuonna tilattu Marconi’s Wireless Telegraph Co. Ltd:lta Englannista. Uusi asema oli suunniteltu otettavaksi käytäntöön syksyllä, mutta asemarakennuksen rakennustyöt viivästyivät lähinnä lakkojen vuoksi. Teljän Tehtailta tilatuista kahdesta 152,5 m korkuisesta teräsristikkomastosta saatiin pystytetyksi vain toinen ja myöskin Oy Strömberg Ab:lta tilattujen kojeistojen asennustyöt viivästyivät. Radioaseman varsinainen koneisto saapui Marconi’s Wireless Telegraph Co Ltd:lta sopimuksen mukaisesti jo kesällä. Sitä voitiin ruveta asentamaan paikoilleen syyskuussa ja vuoden loppuun mennessä se olikin jo käytännöllisesti katsoen asennettuna paikoilleen. Viivästymisestä johtuen aseman käytäntöönotto siirtyi seuraavaan vuoteen.

Helsingissä aloitti toimintansa 23. 3. 50 pienitehoinen paikallisasema, joka lähetti suomenkielistä ohjelmaa silloin, kun Helsingin varsinaisella asemalla oli ruotsinkielistä ohjelmaa sekä perjantaisin Lahden yleisohjelmaa pääaseman lähettäessä rinnakkaisohjelmaa.

Muista yleisradioasemilla suoritetuista töistä mainittakoon, että Pietarsaareen pystytettiin toukokuussa ja Poriin heinäkuussa uudet 70 mm korkuiset teräsmastot. Oulun yleisradioaseman antennilaitos muutettiin koillissuuntaan suuntaa vaksi ja otettiin käyttöön 28. 1. 50. Turun yleisradioaseman suuntaavaa antennilaitosta ryhdyttiin myöskin rakentamaan. Sopimus 152,5 m. korkuisen toisen maston pystyttämiseksi tehtiin 8. 7. 50 Oy. Mannerin Konepaja Ab:n kanssa. Mastosta ennätettiin pystyttää noin kolmannes, kun työ lakon vuoksi keskeytyi ja jäi seuraavana vuonna loppuunsuoritettavaksi.

Lyhytaaltolähettimien toiminta siirtyi vuoden kuluessa kokonaan Poriin. Siellä aloitettiin lähetykset 17 m. aaltopituudella 1. 4. 50, jolloin Helsingissä, Pasilassa, lähetykset vastaavasti lopetettiin. Helsingissä, Pasilassa, toimi 49 m. lähetin lokakuun loppuun, jolloin se siirrettiin Poriin, missä lähetykset alkoivat 15. 12. 50. Lähetys on suunnattu keski-Eurooppaan ja pohjois-Suomeen päin ja on kuuluvaisuus entisestään paljon parantunut.

Marraskuussa oh pääkaupungissa radiohistoriallinen merkkitapaus. Tällöin esitettiin Suomessa ensi kerran näköradio- eli televisioesityksiä. Suuri amerikkalainen toiminimi General-Electric oli täkäläisen edustajansa Anglo-Nordicin toimesta ja neuvoteltuaan asiasta yhtiön ja olympiakisojen järjestelytoimikunnan kanssa järjestänyt tänne näköradioesityksiä, joissa suomalaiselle yleisölle tarjoutui tilaisuus tutustua Amerikan näköradion nykyiseen tasoon. General Electricin tänne tuomat näköradiolaitteet olivat tekniikan viimeisiä uutuuksia ja varsin korkeaa tasoa. Kuvien juovaluku oli 625, mikä Euroopassa on esitetty hyväksyttäväksi standardi juovaluvuksi. Toiminimi oli järjestänyt näköradioesitykset silmälläpitäen olympiakisojen ajaksi suunniteltavia näköradioesityksiä.

Maaseudulle järjestettiin kaksi uutta paikallisstudiota, joista Seinäjoen studio otettiin käytäntöön maaliskuussa ja Porvoon studio lokakuussa. Jyväskylän studio jouduttiin siirtämään Kasvatusopilliselle Korkeakoululle, missä se toimii kovin ahtaissa olosuhteissa. Kemin studion akustista sisustusta parannettiin vuoden aikana.

Vuosikirja 1950

”Marraskuussa 1949 oli pääkaupungissa radiohistoriallinen merkkitapaus. Tällöin esitettiin Suomessa ensi kerran näköradio- eli televisioesityksiä. Suuri amerikkalainen toiminimi General-Electric oli täkäläisen edustajansa Anglo-Nordicin toimesta ja neuvoteltuaan asiasta yhtiön ja olympiakisojen järjestelytoimikunnan kanssa järjestänyt tänne näköradioesityksiä, joissa suomalaiselle yleisölle tarjoutui tilaisuus tutustua Amerikan näköradion nykyiseen tasoon. General Electricin tänne tuomat näköradiolaitteet olivat tekniikan viimeisiä uutuuksia ja varsin korkeaa tasoa. Kuvien juovaluku oli 625, mikä Euroopassa on esitetty hyväksyttäväksi standardi juovaluvuksi. Toiminimi oli järjestänyt näköradioesitykset silmälläpitäen olympiakisojen ajaksi suunniteltavia näköradioesityksiä.”

Vuosikirja 1955

”Yleisradion menoarviossa v. 1955 oli ensi kerran varattu määräraha televisiotoiminnan aloittamiseen liittyvien kysymysten selvittämistä varten. Televisioinsinööriksi siirrettiin radioasemaosastolta dipl.ins. Sven Lounastörmä. Ohjelmajohtaja Ragnar Ölander laati yhdessä ins. Lounastörmän kanssa laajahkon televisiotoiminnan aloittamista koskevan muistion. Myös yhtiön teknillinen neuvottelukunta teki televisiotoiminnan aloittamista koskevia esityksiä. Useat yhtiön toimihenkilöt tekivät ulkomaanmatkoja televisiotoimintaan perehtymistä varten. Matkat suuntautuivat keski-Eurooppaan, Skandinavian maihin, Neuvostoliittoon ja Yhdysvaltoihin.”

Vuosikirja 1956

Tekniikan Edistämissäätiön perustaman TES-TV:n lähetykset alkoivat maaliskuussa 1956 Teknillisen korkeakoulun studiosta. TES:n ripeys pakotti Yleisradionkin kiirehtimään tv-toimintansa käynnistämistä.

”Johtokunta jätti 23. 5. hallintoneuvostolle muistion, joka sisälsi esityksen televisiotoiminnan aloittamisesta. Esityksessä edellytettiin mm. seuraavia toimenpiteitä:

• televisiokoetoiminta aloitetaan niin pian kuin studio, lähetin ja tarpeellinen välineistö saadaan käyttökuntoon
• Pasilan entinen radioasema sisustetaan tilapäiseksi televisiostudioksi ja rakennetaan tarvittavat lisätilat
• 2 kW:n kuva- ja 1 kW:n äänilähetin asennetaan Stadionin torniin ja rakennetaan linkkiyhteys Pasilan studiosta Stadionille
• asemaverkko rakennetaan niin nopeasti kuin taloudelliset ja teknilliset seikat sallivat, ensimmäisenä tavoitteena Helsingin, Turun, Tampereen ja Lahden televisioasemat sekä Forssan välitysasema; koetoiminnan aikana pyritään lähettämään ohjelmaa n. 6 t. viikossa, tavoitteena on vuoteen 1960 mennessä n. 151. viikko-ohjelmaa; ryhdytään suunnittelemaan ajanmukaisen televisiostudiotalon rakentamista
• yhtiö kääntyy valtioneuvoston puoleen anoen valtiolta määrärahaa televisiotoiminnan sijoitusmenoja varten vv. 1956— 60; käyttö- ja ohjelmamenoihin varataan v. 1956 yhtiön varoista tarpeellinen määräraha ja vv. 1957— 60 yhtiön varoista se määrä, joka tarvitaan television lisenssituloilla ja mahdollisesti muilla keinoin saatavien varojen lisäksi. Hallintoneuvosto jätti tällöin johtokunnan esityksen pöydälle ja antoi johtokunnan tehtäväksi tutkia kysymystä siitä, tulisiko ja millä tavoin valtio osallistumaan televisiotoiminnan rahoittamiseen sekä kehoitti johtokuntaa suorittamaan selvityksen siitä, mitä mahdollisuuksia olisi mainonnan ottamiseen televisiolähetyksiin.

Yhtiö jätti 11. 8. kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle anomuksen pyytäen sen toimenpidettä määrärahan varaamiseksi television v:n 1957 sijoitusmenoja varten valtion sanotun vuoden tulo- ja menoarviossa. Kun ministeriö ei katsonut voivansa tässä vaiheessa ryhtyä anomuksen johdosta toimenpiteisiin, yhtiö ministeriön kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen teki 12. 10. ministeriölle uuden esityksen saadakseen tarkoitusta varten otetuksi mk:n 155.000.000: — suuruisen määrärahan valtion v:n 1956 viimeiseen lisämenoarvioon. Ministeriön esityksestä valtioneuvosto hyväksyikin yhtiön esityksen määrärahan ottamisesta, kuitenkin vain mk:n 100.000.000: — määräisenä, ja eduskunta myönsi varat 20. 12. Laadittuaan selvityksen niistä tekijöistä, jotka liittyvät mainoslähetysten ottamiseen televisioon, johtokunta esitti 19. 12. hallintoneuvostolle lisämuistion, jossa mm. esitettiin, että televisiolähetyksissä sallittaisiin mainontaa niitä muotoja ja rajoituksia noudat taen, jotka muistiossa lähemmin määriteltiin. Hallintoneuvosto hyväksyikin tällöin johtokunnan esityksen televisiotoiminnan aloittamisesta johtokunnan aikaisemmin esit­tämän muistion ja nyt esitetyn lisämuistion pohjalla sekä hyväksyi esitetyt televisiotoiminnan rahoittamista koskevat suunnitelmat ja valtuutti johtokunnan ryhtymään muistioissa esitettyihin ja muihin asian edellyttämiin toimenpiteisiin.”

Yleisradio tilasi 9. 2. 1956 amerikkalaiselta Radio Corporation of America-yhtiöltä (RCA) televisiolähettimen, jonka kuvateho on 2 kW ja ääniteho 1 kW sekä tarvittavat mittaus- ja valvontalaitteet. Lähetin lisälaitteineen saapui 29. 6. ja se asennettiin tilapäisesti yhtiön työpajaan, jossa se oli toiminnassa Helsingin radio- ja televisionäyttelyn aikana lokakuussa. Lähettimen lisäksi saatiin näyttelyn ajaksi lainaksi Saksasta Fernseh-yhtiöltä tv-studiokalustoa, mm. 16 mmm filminesityskoneisto, vidiconkamera ja kuvanvalintalaitteet.

”Saksasta Rohde & Schwarz’ilta tilattu lähettimen ns. superturnstile-mallinen antenni saapui maahan lokakuussa ja asennettiin Stadionin torniin, jonka kolme ylintä kerrosta oli varattu televisiolähetintä varten. Tilapäistä televisiostudiota ryhdyttiin rakentamaan Pasilan entiseen radioasemarakennukseen. Pysyvän televisioaseman ja -studion paikkakysymyksen selvittämiseksi suoritetuissa tutkimuksissa osoittautui Ilmalan alue parhaiten soveltuvan Helsingin televisiokeskuksen paikaksi. Alueen eteläisen rinteen varaamisesta televisiota varten neuvoteltiin sekä Ilmatieteellisen keskuslaitoksen että maatalousministeriön kanssa.”

Vuosikirja 1957

Suomen Yleistelevisio aloitti koelähetyksensä Fabianinkadulta maaliskuussa 1957 ja Pasilan uudesta tv-studiosta saman vuoden elokuussa.

”Yhtiön kokeiluluontoinen tv-toiminta aloitettiin v. 1957. Radio Corporation of Americalta (RCA:lta) tilattu lähetin asennettiin Stadionin torniin tammikuussa. Stadionin tornin tv-asema aloitti virityskuva- ja äänilevylähetyksensä helmikuun alussa.

Kun tv-studiota ei voitu sijoittaa Stadionin rakennukseen, hankittiin RCA:lta mikroaaltolinkki tv-ohjelmien siirtoa varten. Koestudio sijoitettiin Fabianinkadun varrella olevaan radiotaloon, josta varattiin neljä pientä huonetta televisiota varten. Tänne sijoitettiin kamerat, orthikon ja vidikon, 16 mmm filmiprojektori sekä muut välttämättömät tv-studiolaitteet. Studion pienuudesta huolimatta saatiin arvokasta kokemusta tulevaa toimintaa varten.

Studio oli käytössä 13. 3.— 21. 5. ja lähetettiin sieltä studio- ja filmiohjelmaa 30 tuntia.

Jo vuoden alkupuolella oli ryhdytty rakentamaan tilavampaa tv-studiota Pasilassa sijaitsevaan entiseen yleisradioasemarakennukseen. Täältä sai tv-studio tilaa yhteensä 382 m2. Suuren studion pinta-ala on 80 m2 ja pienen 35 m2. Lisäksi on rakennuksessa ohjaushuone, kamera- ja äänitarkkaamot, filmihuone, laboratorio sekä kaksi pukeutumishuonetta ja kaksi toimistohuonetta.

Studiorakennuksen viereen rakennettiin 100 m2 suuruinen varastorakennus. Pasilan tv-studio valmistui 13.8. 1957 jolloin sieltä oli ensimmäinen lähetys. Tv-kaluston on sinne toimittanut Femseh A.G. länsi-Saksasta.

Kesällä suoritettiin eräitä ulkolähetyskokeiluja. Näistä mainittakoon Suomi—Eesti jalkapallo-ottelun televisiointi Helsingin Stadionilta sekä Eesti— Suomi yleisurheilumaaottelun releointi Tallinnasta. Huomattavia teknillisiä valmisteluja vaati myös suora lähetys itsenäisyyspäivän juhlasta presidentin linnassa.

RCA:lta tilattiin 29. 5. neljä tv-lähetintä, joiden kunkin kuvateho on 10 kW ja ääniteho 5 kW. Lähettimistä kaksi ensiksi valmistuvaa on suunniteltu sijoitettavaksi Lahteen ja Turkuun. Yhtiön työpajassa valmistui Lahden asemalle tv-lähetys- ja releointiantennit. Viimemainitun vahvistus on 18 dB.

Lahden radioasemalla ryhdyttiin kokeilemaan Helsingin Stadionin tornissa sijaitsevan tv-lähettimen releointimahdollisuuksia Lahdessa. Releointitulokset näyttivät siksi tyydyttäviltä, että katsottiin Lahden televisioaseman voivan ottaa ohjelmansa alkuvaiheessa releoimalla. Myöhemmin on siirryttävä linkkijärjestelmään.

Vuoden lopussa toimi tv-studion päällikkönä dipl.ins. A. M. Kuusela ja teknilliseen henkilökuntaan kuului 2 käyttöinsinööriä, 2 kameramiestä, 10 studioapulaista, 1 konekirjoittaja ja 2 autonkuljettajaa, yhteensä 18 henkilöä.

Television ohjelmatoimintaa varten perustettiin 15. 2. tv-ohjelmaosasto. Osaston päälliköksi siirrettiin suom. ohjelmajohtajan apulainen fil. maisteri V. Zilliacus. Teknilliset koelähetykset aloitettiin 13. 3. ja jatkuivat Fabianinkadun 15 rakennetusta väliaikaisesta pienoisstudiosta kahtena iltana viikossa (tiistaisin ja perjantaisin) 21. 5. asti. Ohjelmisto käsitti 34 studio-ohjelman ja 2 ulkolähetyksen lisäksi katsauksia (yht. 1 t. 10 min.), lyhytfilmejä (yht. 10 t. 19 min.) sekä kokoillan filmejä (yht. 2 t. 10 min.). Ohjelmatoiminta sai uudet muodot kun Pasilan studiotilat valmistuivat elokuussa, ja Yleistelevision varsinaiset koelähetykset aloitettiin 13. 8. käsittäen vuoden loppuun kolme ohjelmailtaa viikossa (tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin klo 19.30 — n. 21.00).

Tärkeimmistä sarjaohjelmista mainittakoon Voitto merellä (NBC, 23 osaa), TV-veikkaus (5 ohj.), Viikon resepti (4 ohj.), Tenavakanava (6 ohj.), Kärpänen (6 ohj.), Arvaa salaisuuteni (3 ohj. suom., 1 ruots.), Kerho 57 (5 ohj.) ja Kodin tekniikka (3 ohj.). Näytelmiä esitettiin yht. 4, 3 suomenkielistä ja 1 ruotsinkielinen. Koulutuskursseja järjestettiin kolme (maaliskuussa, elokuussa ja joulukuussa) ja osanottajia on ollut yhteensä n. 50.

Vuoden lopulla hyväksyttiin julkisten kilpailujen tuloksina television tunnuskuva, jonka oli suunnitellut taiteilija E. Rät sekä tunnussävel jonka oli säveltänyt Lauri Saikkola.

Vuosikirja 1958

”Samanaikaisesti kuin edellisen vuoden koelähetyksistä siirryttiin v. 1958 alussa säännölliseen televisio-ohjelmatoimintaan, lisättiin lähetysaikaa siten, että se käsitti viisi ohjelmailtaa viikossa. Lähetyksiä oli kaikkina muina iltoina paitsi maanantaisin ja torstaisin. Kesäkuussa 15. 6. asti samoinkuin elokuun aikana lähetettiin kuitenkin ohjelmaa vain kolmena iltana viikossa. 15.6. – 9.8. välisenä aikana ei ollut lähetyksiä.

Suomen Television tunnuskuva ja -sävel otettiin käyttöön v. 1958 alusta. Ohjelmatuotanto oli ulkolähetyksiä lukuunottamatta keskitetty Pasilan studioon, mistä myös Oy. Mainos-TV — Reklam Ab:n ohjelmat yleensä lähetettiin. Arkisin maanantaita lukuunottamatta lähetettiin testikuvaa ja äänilevymusiikkia klo 11— 13 välisenä aikana. Samalla esitettiin myös edellisen illan ohjelmassa olleen kamerakierroksen uusinta.

Tärkeimmät suomenkieliset sarjaohjelmat studio- ja ulkolähetysten osalta olivat kevätkaudella: Kärpänen ja tenavakanava; hiihto- ja luistelukoulu; kodin tekniikkaa, Mallin mukaan, Valokeilassa, Äiti ja lapsi sekä Kerho 58. Kesällä järjestettiin sarja ulkolähetyksiä mm. Linnanmäen huvipuistosta. Syyskauden sarjaohjelmista mainittakoon: Kielletty miehiltä; Miehille — myös naisille; Palapeli; Myssyttäjät; Riistapolulla; Kahdet kasvot; Meidän perhe tanssii; Ylioppilas v. 1958; Lehdistö kysyy — X vastaa; Onko oikein?.

Suurista erillisohjelmista mainittakoon mm. näytelmät Soita 03 rikospoliisi, Hakan Brunbergin kirjoittamat kolme rikosfarssia, ohjelmat Blues ja Hot, Sininen puolituntinen, Baletin juhla, Läpi tullimuurin, Pikku prinssi, Kinkun varjossa. Kerran televisioitiin Radion sinfoniaorkesterin konsertti.

Lähettimet

Helsinki. Stadionin tornin tv-asemalle varattiin lisätilaa tornin seitsemännestä kerroksesta. Sinne sijoitettiin tarkkailulaitteet. Tv-studion ja -aseman välisen yhteyden varmistamiseksi- hankittiin varalinkki.

Kotka. Kotkan vanhaan vesitorniin sijoitettiin pienitehoinen Telefunken-tehtaan rakentama kanavanvaihtaja, jonka näkyvyyssäde Karhulan suuntaan on n. 5 km ja muihin suuntiin n. 2 km. Kanavanvaihtaja ottaa ohjelmansa releoimalla Lahden tv-asemaa. Asema aloitti koelähetyksensä 14. 10. Kokemukset siitä ovat olleet suotuisia. Aseman säteilyteho (ERP) on 2 W.

Lahti. RCA:lta tilattu 10 kW tehoinen tv-lähetin sijoitettiin 17. 1. Lahden yleisradioasemalle. Aseman 150 m korkuiseen antennimastoon kiinnitetty tv-antenni on ympärisäteilevä ja 4-kenttäinen. Kunkin kentän muodostaa 4 päällekkäistä kokonaisaaltodipolia. Antennin vahvistus on 3. Aseman säteilyteho (ERP) on 15 kW. Tv-asema aloitti koelähetyksensä 28. 3. Ohjelmansa asema otti releoimalla Helsingistä. Kun Helsingin tv-aseman kenttä Lahdessa on heikko, siirrettiin releointivästaanottimet 8. 8. Hyvinkään vesitorniin, josta ohjelma lähetettiin linkillä edelleen Lahteen. Tämä sekaohjelmayhteys osoittautui suhteellisen tyydyttäväksi. Vain virtakatkokset Hyvinkään vesitornissa häiritsivät ohjelmansiirtoa.

Tampere. Kun Ylöjärvelle suunniteltu suuritehoinen tv-asema valmistuu vasta muutaman vuoden kuluttua, päätettiin Tampereen Pyynikin näkötomirakennukseen sijoittaa pienitehoinen väliaikainen asema. Lähetin on RCA:n valmistetta teholtaan 0,1 kW. Antennina on yhtiön työpajassa valmistettu kaksitasoinen perhosantenni, jonka vahvistuskerroin on 2. Aseman säteilyteho (ERP) on 0,2 kW. Asema aloitti lähetyksensä 1. 10. Aseman näkyvyyssäde on n. 25 km. Tampereen tv-asema saa ohjelmansa Lahdesta Pälkäneen linkkiaseman välityksellä. Linkkiasemalla vastaanotetaan Lahden tv-aseman lähetykset. Vastaanottimen antenni on 4-tasoinen 36-elementtinen yagi-antenni. Vastaanotetut ohjelmat lähetetään edelleen 7.000 MHz:n linkillä Tampereelle. Vaikka releointiyhteys Lahti-Pälkäne on pitkä, ohjelmansiirto Lahdesta Tampereelle on toiminut tyydyttävästi.

Turku. Turun yleisradioasemalla asennettiin 13. 5. RCA:n rakentama 10 kW’ tehoinen tv-lähetin. Aseman 150 m korkuiseen mastoon kiinnitettiin yhtiön työpajassa valmistettu antenni, joka on samaa rakennetta kuin Lahdessa. Aseman säteilyteho (ERP) on 25 kW. Asema valmistui 30. 9. Kun ohjelmayhteys Helsinkiin ei tällöin vielä ollut valmis, asema lähetti päivittäin vain testikuvaa ja ulan ääniohjelmaa.

Helsingin ja Turun välinen linkki on Suomen Television tärkein ohjelmansiirtoyhteys. Se tulee olemaan osa Suomen kautta kulkevan kansainvälisen Eurovisio-ohjelman siirrossa. Sen vuoksi on yhteydelle asetettava suuret vaatimukset. Tarkkojen tutkimusten jälkeen sijoitettiin linkin väliasemat Hausjärven Erkylään, Tammelan Levonniemelle ja Someron Kerkolaan, jolloin yhden hyppyvälin pituudeksi tuli n. 50 km. Saksalaiselta Telefunken-tehtaalta tilattiin 20. 5. 4.000 MHz taajuusaluetta käyttävät linkkilaitteet, jotka siirtävät sekä kuvan että äänen. Väliasemille rakennettiin 65 m korkuiset betonitornit, jotka valmistuivat vuoden loppuun mennessä. Työn suoritti urakalla Silta ja Satama Oy.”

Vuosikirja 1959

”Ohjelmaosaston muutto vuoden 1959 alussa Ilmalan vesitornirakennuksesta vuokrattuihin toimistotiloihin ja uuden studion käyttöön otto toukokuussa loi paremmat edellytykset ohjelma- ja teknillisen henkilökunnan yhteistyölle ja merkitsi täten sekä toiminnan keskittämistä että laajentamista. Kevättalvella siirryttiin viidestä ohjelmaillasta kuuteen (torstai-ilta lisättiin) ja syyskuun alusta kuudesta ohjelmaillasta jokailtaisiin lähetyksiin.

Suomenkielisen ohjelmiston rungon muodostivat dokumentti-, ajankohtaiset ja yhteiskunnalliset ohjelmat kuten Lehdistö kysyy. . . (5 ohj.), Ajankohtaista (16 ohj.). Valokeilassa (26 ohj.) ja Panoraama (16 ohj.), taide- ja kirjallisuussarjat sekä syyskaudella lisätyt STT:n tv-uutiset. Urheilua oli yhteensä n. 33 tuntia.

Erilaista viihdeohjelmaa ja kevyttä musiikkia oli myös runsaasti, kuten lauantaisin Palapeli (20 ohj.), Ota tai jätä (7 ohj.), Visailukisailu (14 ohj.) ja Music, music.. (10 ohj.). Osittain viideohjelmaksi on luettava myös nuorten ja lasten ohjelmat kuten Viihdevaihde (4 ohj.), Lasten ruutu (17ohj.), Myssyttäjät (9 ohj.) ja Nuorten filmiposti. Naisten ja kotien ohjelmistoa edustivat mm. sarjat Kotona (8 ohj.) ja Kotijumppaa (6 ohj.).

Tärkeimmistä suomenkielisistä näytelmistä mainittakoon: Synti, Rippiaitta, Kuopion takana, Papin perhe, Ennen Cannaeta, Äiti tietää rakkaudesta, Leikkimurha (4 osaa), Kaappi (6 osaa), Naisia, Kaunis Amanda, Yritys, Ithappened to Anneli (8 jaksoa). Balettia edustivat ohjelmat: Sininen haikara, Kiinalaista oopperaa ja Pas de Quatre. Muista erillisohjelmista mainittakoon: Auttavan käden armeija, Avioeron edessä, Takaisinmaksu, Tuntematon mies (2 osaa), Ammatin varjopuolia (3 ohj.). LeikkausSalissa, Kesärannassa, Sodanjälkeistä Saksaa (2 ohj.). Rauhan viita, Mustaa jazzia (2 ohj.) Kevätfantasia, Lumilyhty, Renkaita vedessä, Miehille — myös naisille (6 ohj.), Hallitusmuotomme 40-vuotias, Lehdistö kysyy — x vastaa (6 ohjelmaa).

Ruotsinkielisiä ohjelmia lähetettiin tiistaisin ja perjantaisin (keväällä 30 min. tiistaisin ja 20 min. joka toinen perjantai; syksyllä 45 min. tiistaisin ja 30 min. joka toinen perjantai). Lasten ja nuorten ohjelmat sijoitettiin perjantaihin.

Lähettimet

Tammela. Tammelassa sijaitsevaan linkkitorniin asennettiin 0,1 kW:n tehoinen tv-lähetin, joka on valmistettu yhtiön työpajassa. Lähetysantennina on työpajassa tehty nelitasoinen perhosantenni. Aseman säteilyteho on 0,2 kW (ERP). Näkyvyyssäde on noin 25 — 30 km maastosta riippuen. Näkyvyysalueelle jäävät siten mm. Forssan ja Karkkilan kauppalat. Ohjelmansa asema saa toistaiseksi releoimalla Helsingin tv-aseman lähetyksiä. Myöhemmin asema ottaa ohjelmansa suoraan Helsinki—Turku-linkistä. Asema aloitti lähetyksensä 7. 4. 1959 kanavalla 10.

Lahti. Kesällä suoritettiin Lahden tv-asemalla tehonkorotus. Lähetysantenniin lisättiin toinen 4-kenttäinen taso sekä syöttökaapeli uusittiin. Jokaiseen kenttään kuuluu 4 kokoaaltodipolia. Uusitun antennin vahvistus on 6. Aseman säteilyteho (ERP) on nyt 40 kW.

Turku. Myös Turun tv-aseman antenniin lisättiin toinen taso. Antenni käsittää nyt kaksi 5-kenttäistä tasoa ja sen tehonvahvistus on 6. Aseman säteilyteho (ERP) on korjauksen jälkeen 45 kW.

Riihimäki. Riihimäellä häiritsi tv-katselua vanhojen ula-vastaanottimien aiheuttama säteily. Häiriön poistamiseksi asennettiin Riihimäen vesitorniin syyskuussa pienitehoinen kanavanvaihtaja, jonka säteilyteho on 5 W ja lähetyskanava 11. Asema releoi Stadionin tornin lähetintä.

Rauma. Syksyllä asennettiin Rauman vesitorniin 80 W :n tehoinen kanavanvaihtaja. Yastaanottoantenni on 2-kenttäinen Turun tv-aseman lähetysten vastaanottamiseksi. Sen vahvistusluku on n. 28. Lähetysantenni on yksikenttäinen ja suunnattu Poriin päin. Lähetysantennin vahvistusluku on 14 ja aseman teho on 1,2 kW (ERP). Asema antaa hyvän näkyvyyden Rauman kaupunkiin ja sen ympäristöön, minkä lisäksi se siirtää tv-ohjelmat Turusta Porin tv-asemalle. Asema aloitti lähetyksensä 3. 12. kanavalla 5.

Pori. Porin vesitornin katolle pystytettiin vuoden lopulla 18 m korkea teräsmasto, jonka huippuun kiinnitettiin kaksitasoinen perhosantenni. Maston keskiosaan asennettiin 2-kenttäinen vastaanottoantenni, joka suunnattiin Raumalle. Tornihuoneeseen sijoitettiin yhtiön työpajassa valmistettu 0,1 kW:n lähetin. Aseman säteilyteho (ERP) on 0,2 kW. Asema aloitti koelähetyksensä 17. 12. kanavalla 9.

Helsinki – Turku linkki. Telefunkenilta tilatut linkkilaitteet Helsinki – Turku yhteyttä varten saapuivat kevättalvella. Laitteiden asennustyöt Kerkolan, Tammelan ja Erkylän linkkitorneissa sekä Turun tv-asemalla ja Pasilan vesitornissa päättyivät lokakuussa. Pasilan vesitornin katolle pystytettiin 32 m korkea teräsristikkomasto, johon asennettiin parabolinen peili. Linkin ohjelmanvälityssuunta on käännettävissä niin, että ohjelma voidaan siirtää joko suunnassa Helsinki—Turku tai päinvastaisessa suunnassa. Linkki toimii 4 000 MHz taajuusalueella välittäen toistaiseksi vain kuvan. Myöhemmin tulee linkki välittämään myös tv-ohjelmaan kuuluvan äänen. Linkkilaitteiden vastaanottomittaukset suoritettiin marraskuussa ja osallistui niihin 3 Telefunkenin insinööriä. Uusi linkki täyttää kaikki CCIR:n kansainväliselle linkkiyhteydelle asettamat vaatimukset. Uudet linkkilaitteet otettiin vakinaiseen käyttöön 15. 10.

Eurovisioyhteys. Eurovisio-ohjelmien siirtoa varten oli suunniteltu tilapäinen yhteys Ruotsista Suomeen siten, että Tukholman kanavalla 4 toimiva tv-lähetys vastaanotetaan releoimalla Maarianhaminan läheisyydessä olevassa vanhassa majakkatornissa. Sieltä ohjelma lähetetään 7 000 MHz:n radiolinkkejä käyttäen kolmella linkkihypyllä Turkuun. Tätä varten pystytettiin Sottungan ja Korppoon väliasemille 68 m korkuiset teräsmastot,
joihin sijoitettiin paraboliset peilit. Linkkilaitteisto tilattiin RCA:lta ja se on ns. siirrettävää mallia. Releointivastaanottimina käytetään Maarianhaminassa ruotsalaiselta toiminimeltä AGA:lta tilattuja erikoisvastaanottimia. Turusta Eurovisio-ohjelmat siirretään Helsinkiin ja muille tv-asemille Telefunkenin linkin välityksellä. Ensimmäinen uuden linkkiyhteyden kautta tapahtunut lähetys oli vuoden viimeisen päivän iltana.
Ottaen huomioon pitkän releointiyhteyden välillä Tukholma-Maarianhamina onnistui lähetys verraten hyvin.”

Vuosikirja 1960

”Ohjelmaosasta oli koko toimintavuoden ajan sijoitettuna Ilmalan vesitornirakennuksen toisesta ja kolmannesta kerroksesta vuokrattuihin toimistotiloihin, jotka etenkin syyskaudella osoittautuivat riittämättömiksi. Jokailtaiset lähetykset käsittivät klo 18.00 tai 18.30 alkavia lasten- ja nuortenohjelmia lukuunottamatta yleensä ajan klo 19.30—21.15/21.30 ja Mainos-TVdle varatut lähetysajat mukaanluettuina ajan klo 18.30/19.00 — 21.45/22.00. Mainos-TV lähetti päiväohjelmia klo 12.00— 12.30 neljästi viikossa kevätkaudella ja kolmasti viikossa syyskaudella.

Lasten- ja nuortenohjelmia lisättiin syyskauden alkaessa huomattavasti käsittämään ajat klo 18.00— 19.00 tiistaisin, klo 18.30— 19.00 perjantaisin ja klo 18.15— 18.30 lauantaisin. Suomen Television jokailtaisten ohjelmajaksojen alkuun ja loppuun sijoitettujen uutislähetysten tehostamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Syyskaudella esitettiin hartausohjelma lauantaisin klo 18.15— 18.30 ja sunnuntaisin ns. matineaohjelmaa n. klo 15.00— 16.00.

Lähetysaikoja supistettiin kesäkaudella seuraavasti: 29. 5.— 11. 6. neljästi viikossa, 12. 6.— 30. 7. kolmesti viikossa, 31. 7.—20. 8. neljästi viikossa ja 21. 8. lähtien jälleen joka ilta, lähinnä Rooman olympiakisojen johdosta. Roomasta saatiin yli 56 tuntia olympiakisaohjelmaa. Oman kisatoimituksen lähetysaika oli n. 3 ja 1/2 tuntia. Arkisin lähetettiin testikuvaa ja viritysmusiikkia sekä kamerakierroksen uusinta yleensä klo 10.50— 12.00/13.00. Testikuva- ja viritysmusiikkilähetyksiä lisättiin syyskaudella yleisön toivom uksesta. Pohjois- ja Eurovisio-vaihto vilkastui etenkin syyskaudella huomattavasti ja siihen vaikuttivat ratkaisevasti syksyllä käyttöön saadun kuvanauhoituslaitteen suomat mahdollisuudet tallettaa ohjelmia.

Lähettimet

Tampere. Tampereelle rakennettavaa suurasemaa varten vuokrattiin 27. 9. 57 Ylöjärven kuntaan kuuluvalta Teivaalan harjulta 0,2 ha:n suuruinen alue. Harjun korkeus merenpinnasta on 164 m ja sen laakea tasanne soveltuu hyvin tv-aseman paikaksi. Sinne rakennettiin 65 m korkea betonitorni, jonka alaosaan sisustettiin 8 kerrosta lähetintä ja muita teknillisiä laitteita varten. Tornin yläosa varattiin linkkien paraboliantenneille ja varsinaisille linkkilaitteille.

Tornin rakensi urakalla Rakennusliike Auttila Oy. Tampereelta ja se valmistui 11. 12. 1959. Tornin huippuun rakennettiin Rauma-Repola Oy:n valmistama 150 m:n korkea teräsristikkomasto, johon kiinnitettiin 4-tasoinen ns. Achterfeld-mallia oleva tv-antenni, jonka jokainen taso käsittää 5 antenniyksikköä. Antennin vahvistuskerroin on 10. Antennin asentaminen mastoon oli sääolosuhteista johtuen erittäin vaikeata ja oli työaika ajoin keskeytettäväkin sateiden ja tuulen vuoksi. Antenni valmistui 15.12. 1959. Tornin Vl-kerrokseen sijoitettu tv-lähetin on RCA:n valmistetta ja sen teho on 10 kW. Aseman säteilyteho on 80 kW ja sen näkyvyyssäde on n. 80—90 km maastosta riippuen. Ohjelmansa asema saa Annulan linkkiaseman välityksellä Tammelasta. Tampereen uusi tv-asema Ylöjärvellä aloitti lähetyksensä 28.12. samalla kanavalla 8, jota väliaikainen Pyynikille sijoitettu tv-asema oli lähetyksissään käyttänyt. Pyynikin asema lopetti toimintansa samana päivänä, jolloin se oli ollut toiminnassa vähän yli 2 vuotta eli 1.10.1958 — 28.12.1960.

Tammisaari. Kun Tammisaaren— Karjaan seuduilla tv-lähetysten katselun mahdollisuudet olivat huonot, rakennettiin Raaseporin lähelle 50 m merenpinnan yläpuolella olevalle harjulle pienitehoinen tv-paikallisasema. Sen antennimasto on 64 m korkea teräsristikkomasto ja antenni on yhtiön työpajassa teh ty 4-tasoinen perhosantenni, jonka vahvistuskertoin on 4. Aseman lähetin on rakennettu yhtiön työpajalla ja on sen teho 0,1 kW . Kansainväliset sopimukset rajoittavat aseman säteilytehon 0,15 kW :iin. Näkyvyysalueen säde on n. 25 km, joten lähetykset ovat hyvin nähtävissä Tammisaari – Karjaan seuduilla. Ohjelmansa asema saa releoimalla Turkua. Koelähetykset alkoivat 19. 12. 1959 kanavalla 5.

Mäntyharju. Mikkeliin rakennettava tv-asema vaati ohjelmayhteyden aikaansaamiseksi väliasemaa Mäntyharjulla. Sopivaksi asemanpaikaksi katsottiin Toivolan mäki, joka on 130 m merenpintaa ylempänä. Paikalle pystytettiin 64 m korkuinen teräsristikkomasto ja sen huippuun asennettiin Mikkeliin päin suunnattu lähetysantenni ja Lahteen päin suunnattu vastaanottoantenni. Antennit olivat Achterfeld-mallisia, joiden suuntausvaikutus on 12 dB. Joulukuussa asennettiin asemalle 0,08 kW tehoinen yhtiön työpajalla rakennettu kanavanvaihtaja. Aseman säteilyteho on 1,5 kW ja koelähetykset
alkoivat 28. 11. kanavalla 11. Niitä on voitu menestyksellä katsella aina Mikkelissä saakka.

Hämeenlinna. Katselumahdollisuuksien parantamiseksi Hämeenlinnassa sijoitettiin sinne 8. 3. 1959 pienitehoinen kanavanvaihtaja, joka ottaa ohjelmansa Lahdesta releoimalla kanavalla 9 ja lähettää sen edelleen kanavalla 5. Sen säteilyteho on 5 W . Asema on tarkoitettu lähinnä vain kaupunkia varten.

Kouvola. Kouvolan vesitornissa aloitti lähetyksensä 8. 4. pienitehoinen kanavanvaihtaja. Se ottaa ohjelmansa Lahdesta releoimalla kanavalla 9 ja lähettää kanavalla 5. Aseman säteilyteho on 5 W ja näkyvyysalue 2 km.

Valkeakoski. Kun Valkeakoskella Tampereen väliaikaisen tv-aseman kenttä oli liian heikko tyydyttävää katselua varten, otettiin 6. 2. tilapäiseen käyttöön kauppalan vesitorniin asennettu kanavanvaihtaja, joka vastaanotti ohjelmaa Tampereelta releoimalla ja lähetti 0,5 W säteilyteholla kanavalla 11. Kanavanvaihtaja lopetti toimintansa vuoden lopussa Tampereen uuden tv-aseman valmistuttua.

Lohja. Lohjan harjun aiheuttaman varjon vuoksi on Helsingin tv-aseman näkyvyys Lohjan kauppalassa heikko. Sen vuoksi asennettiin sinne 5 W säteily tehoinen kanavanvaihtaja, joka saa ohjelmansa releoimalla Helsingistä ja lähettää sen kanavalla 11. Asema aloitti lähetyksensä 25. 8.

Karhula. Kotkassa toimiva pienitehoinen kanavanvaihtaja oli käynyt riittämättömäksi tv-katselijoiden luvun lisääntyessä lähinnä Karhulan suunnassa. Sen vuoksi ryhdyttiin rakentamaan Karhulaan 48 m merenpinnan yläpuolella olevalle Äijönvuorelle n. 400 W tehoista tv-asemaa. Paikalle pystytettiin 15. 9. 64 m korkuinen teräsristikkomasto, mutta aseman valmistuminen siirtyi seuraavaan vuoteen.”

Ympäri Suomea laajeneva televisio otettiin tervetulleena vastaan. Kun tv-toiminta laajeni Pohjanmaalle, herätti uusi väline myös epäilyksiä. Osa kirkonmiehistä pohti, vietteleekö televisio vakaan kristikansan maalliselle tielle.

Lähteet:

• Yleisradion vuosikeromukset 1955 – 1960
• Ylen Elävä Arkisto

Yleisradion vuosikertomus vuodelta 1951 kertoo ”Yleisradion teknillinen neuvottelukunta tutki mahdollisuuksia kuunteluolosuhteiden parantamiseksi sekä laati 5-vuotissuunnitelman yleisradioasemaverkostomme edelleen kehittämiseksi. Ula-aaltojen käytäntöönottoa puoltavat monessa maassa, ennenkaikkea Saksassa, saadut hyvät tulokset. Ula-asemat soveltuvat erittäin hyvin kaksikielisten asutusalueiden radioasemiksi. Niiden avulla voidaan saada erilliset asemaverkostot suomenkielisille ja ruotsinkielisille kuuntelijoille, jolloin yleisradion vaikea kielikysymys ratkeaa suotuisasti. Ula-asemia, voidaan edullisesti käyttää myös monessa sisämaan asutus- ja teollisuuskeskuksessa.

Neuvottelukunta piti tärkeänä, että ula-asemien rakentamiseen ryhdytään jo v. 1952, sillä uuden järjestelmän käytäntöönotto vaatii aikaa, kun taas toiselta puolen kuunteluolosuhteita olisi maassamme saatava nopeasti parannetuksi”

Vuosikertomus 1952

Helsingin Olympiastadionin torniin rakennetaan pienitehoinen koelähetin. Kotimainen radioteollisuus kiinnostui uudesta tekniikasta. ”Kun pidettiin tärkeänä, että ula-asemien suunnittelussa olisi käytettävissä myös omakohtaista kokemusta, sijoitettiin 6. 1. 1951 Helsingin Stadionin torniin pienitehoinen Telefunken-tehtaan valmistama koelähetin, jonka kuuluvaisuutta tutkittiin eri puolilla kaupunkia. Lähettimen teho on 0,25 kW ja sen jaksoluku 94,56 MHz. Antenni on kolmitasoinen U-antenni. Koeasemasta saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. Myös kotimainen radioteollisuus kiinnitti huomiota ula-toimintaan. Radiotehtaamme ryhtyivät valmistamaan ula-vastaanottimia sekä tavallisiin vastaanottimiin liitettäviä ula-lisälaitteita. Yleisradiotoiminnan kannalta onkin tärkeätä, että radiokuuntelijoilla on tilaisuus hankkia ula-vastaanottimia niillä paikkakunnilla, joille ula-asemia rakennetaan.”

Vuosikertomus 1953

Koelähetykset osoittautuivat menestykseksi. ”Ula-asemien avulla haluttiin ensiksi parantaa kuuntelumahdollisuuksia kaksikielisillä asutusalueilla, koska pidettiin tärkeänä, että sekä suomen- että ruotsinkielisillä kuuntelijoilla olisi erilliset asemansa. Aikaisempina vuosina ei tyydyttävää rinnakkaisasemaverkostoa voitu rakentaa aaltopituuksien puutteen vuoksi. Myös sisä-Suomeen päätettiin rakentaa eräitä ula-asemia jo ensimmäisessä rakennusvaiheessa. Kotimainen radioteollisuutemme on pystynyt ilahduttavassa määrässä tuomaan markkinoille tarkoituksenmukaisia ula-vastaanottimia. Niiden kysyntä on voitu tyydyttää n. 95 %.”

”V. 1953 valmistuivat seuraavat ula-asemat, joitten lähettimet tilattiin Amerikasta RCA-yhtymältä:

Helsinki. Ula-asema sijoitettiin Helsingin keskipitkää aaltoa käyttävälle radioasemalle Tapiolaan (Hagalund). Asemalla on 10 kW:n tehoinen lähetin. Kun aseman varsinaista antennia ei voitu pystyttää talvella, asennettiin aseman 150 m korkuiseen antennimastoon väliaikaisesti rengasantenni. Tällä antennilla ula-asema aloitti lähetyksensä 3 kW:n teholla 19. 3. Aseman varsinainen pylon-antenni asennettiin toisen maston huippuun kesällä ja asema ryhtyi lähettämään täydellä teholla uutta antennia käyttäen 17. 7. Antennin tehovahvistus on 6. Aseman kuuluvuussäde on n. 90 km. Stadionin torniin sijoitettu pienitehoinen koeasema jatkoi edelleenkin lähetyksiään. Kun Helsingin varsinainen ula-asema aloitti suomenkielisten ohjelmien lähettämisen, ryhtyi koeasema lähettämään kaksikielisiä ohjelmia.

Jyväskylä. Ula-asema on sijoitettu Jyväskylän harjulle rakennettuun vesilinnaan. Harjun korkeus Päijänteen pinnasta on 65 m ja antennin korkeus harjusta 42 m, joten antenni on 107 m Päijänteen pintaa korkeammalla. Ula-antenni on 4-kerroksinen V-antenni, jonka tehovahvistus on 3. Asemalla on 3 kW:n lähetin. Ula-asema aloitti toimintansa 16. 4. Aseman kuuluvuus on todettu hyväksi, varsinkin kun otetaan huomioon maaston mäkisyys Jyväskylän ympäristössä. Aseman keskimääräinen kuuluvuussäde on 60 km.

Imatra. Ula-asema pystytettiin Imatralla Enso Gutzeit Oy:n Imatran tehdasalueella olevaan pieneen tiilirakennukseen ja antenni sijoitettiin rakennuksen vieressä olevaan 120 m korkuiseen savupiippuun, jota tehdas käyttää ainoastaan jätekaasujen poisjohtamiseen. Ula-aseman antenni on voimakkaasti suuntaava. Se on 2-osainen, 2-kerroksinen yagi-antenni, joka säteilee tehoa eniten Lappeenrannan ja Simpeleen suuntiin, kun taas rajalle, kaakkoon päin, säteilyteho on aivan pieni. Asema lähetti ohjelmaa ensimmäisen kerran 1. 12. Kuuntelijoitten lähettämien ilmoitusten mukaan on aseman kuuluvuus hyvä varsin laajalla alueella. Aseman kuuluvuussäteenä voidaan pitää 70 km. Imatran ula-asema saa ohjelmansa releoimalla Lahden radioasemalle sijoitettua ula-lähetintä. Releointia varten on Imatran kauppalan vesitorniin, joka on 6 km päässä lähetysasemasta, rakennettu tehokas vastaanottoantenni, jossa on 16-elementtinen heijastimilla varustettu dipolirintama. Vastaanottimena käytetään erikoisen herkkää releoimisvastaanotinta. Vesitornissa on myös kehäantenni ja vastaanotin, jolla voidaan releoida Lahden suurasemaa.

Turku. Turun radioasemalle sijoitettiin 3 kW:n tehoinen lähetin, 150 m korkeaan antennimastoon asennettiin Amerikasta tilattu V-antenni, jonka tehovahvistus on 3. Asema aloitti vakinaiset lähetyksensä 26. 4. Korkean antennimaston ansiosta aseman kuuluvuus on hyvä ja on mittauksessa todettu kuuluvuussäteeksi n. 70 km.

Vaasa. Vaasan radioasemalle sijoitettiin 10 kW:n tehoinen lähetin. Kun varsinaista antennia ei voitu asentaa talvella, sijoitettiin 100 m korkuiseen antennimastoon väliaikaisesti perhosmallia oleva ula-antenni. Asema aloitti säännölliset lähetyksensä 18. 4. Kesällä väliaikainen antenni vaihdettiin Amerikasta tilattuun 2-osaiseen pylonantenniin, joka jäi asemalle pysyväiseksi. Sen tehovahvistus on 3. Asema ryhtyi lähettämään vakituisella antennillaan 21. 7. Aseman kuuluvuussäde on n. 80 km.

Vuosikertomus 1954

ULA-asemat rakennettiin mahdollisimman automaattisiksi. Lähettimien käynnistys suoritetaan kytkinkellojen avulla. Myös ohjelmayhteydet liittyvät lähettimiin automaattisesti. Aseman hoitajan lähin tehtävä onkin huoltaa radioaseman laitteita ja valvoa niiden toimintaa. ULA-asemat saavat ohjelmansa yleensä releoimalla toista ula-asemaa. Kaukopuhelinjohtoja ei ohjelmien siirtoon käytetä, sillä ne eivät ole tarkoitukseen sopivia. Lisäksi olisi kaukopuhelinverkon käyttö aiheuttanut suuria kustannuksia.

”Ula-asemilla käytetään releointiin korkealuokkaisia vastaanottimia, jotka on kehitetty Länsi-Saksassa ula-releointia silmällä pitäen. Käytännössä on releointi todettu riittävän varmaksi noin 120 km etäisyydelle lähetysasemasta, mikä on huomattavasti optillista etäisyyttä suurempi. Kaikilla ula-asemillamme on Radio Corporation of America’n (RCA) lähettimet. Ne ovat teholtaan joko 3 kW tai 10 kW. Releoimisvastaanottimet ovat Rohde & Schwarz tehtaan valmistamia.

V. 1954 valmistuivat seuraavat ula-asemat:

Kokkola. Asema sijaitsee Torkin mäellä kaupungin laidassa. Asemarakennus valmistui 3. 8. ja 75 m korkuinen teräsmasto 15.9. Mastoon asennettiin Länsi-Saksasta Rohde & Schwarz-toiminimeltä tilattu 4-kerroksinen ympärisäteilevä ristidipoliantenni (turn-stile), jonka kukin kerros käsittää 2 ristissä olevaa dipolia. Antennin vahvistuskerroin on 3. Säännölliset lähetykset alkoivat 27. 10. suoritetut kenttävoimakkuusmittaukset osoittivat aseman kuuluvuussäteen olevan n. 80 km, mitä on pidettävä erittäin hyvänä. Aseman vihkiäiset olivat 26. 11.

Kristiinankaupunki. Asema sijaitsee n. 1 km kaupungista Poriin johtavan tien varrella. Asemarakennus valmistui 28. 10. Asemalla on 3 kW lähetin. Verkkojännite pidetään vakiona automaattisella jännitteensäätäjällä. 75 m korkuinen teräsmasto nostettiin 27. 8. Maston huippuun on asennettu ristidipoliantenni. Asema aloitti lähetyksensä 22. 11. Se saa ohjelmansa releoimalla Vaasan kaksikielistä ula-lähetintä.

Lahti. Ula-ohjelmien siirrossa muodostaa Lahti tärkeän solmukohdan. Asemalle on sijoitettu 3 kW lähetin. 4-tasoinen suuntaava antenni on kiinnitetty aseman itäisen 150 m korkuisen maston huippuun. Se suuntaa tehon Tampereen, Jyväskylän ja Mikkelin muodostamaan kulmaan, joissa suunnissa antennin vahvistus on 6. Lahden ula-asema saa ohjelmansa releoimalla Helsingin suomenkielistä ula-lähetintä.

Mikkeli. Asema sijaitsee Tuomaalassa n. 6 km kaupungista pohjoiseen. Asemarakennuksessa on myös asemanhoitajan asunto. Rakennus valmistui 22. 10. Samanaikaisesti nostettiin 75 m korkuinen teräsmasto huipussa olevine ristidipoliantenneineen. Asemalla on 3 kW lähetin ja se saa ohjelmansa releoimalla Lahden ula-asemaa. Vastaanottoon käytetään antennimastoon n. 50 m korkeuteen kiinnitettyä 6-elementtistä suunta-antennia. Asema aloitti vakinaiset lähetyksensä 12. 11.

Pietarsaari. 3 kW tehoinen ula-lähetin sijoitettiin kesällä keskipitkäaaltoiselle asemalle. Lähetintä ei kuitenkaan voitu ottaa käytäntöön v. 1954, koska asemalle Amerikasta tilattu antenni ei saapunut ajoissa. Aseman toiminnan alkaminen siirtyi sen vuoksi seuraavaan vuoteen.

Pori. 3 kW tehoinen ula-lähetin sijoitettiin lyhytaaltoasemalle, jonka erään 75 m korkuisen antennimaston huippuun kiinnitettiin yksitasoinen perhosantenni. Asema aloitti säännölliset lähetyksensä 19. 10. ja vihittiin 13. 11.

Rovaniemi. Kauppala luovutti ula-asemaa varten erittäin edullisen paikan Ounasvaaralta Juhannuskalliolta. Paikalle rakennettu asemarakennus valmistui edellisen vuotien lopussa. Asemalla on 3 kW lähetin. Rakennuksen viereen pystytettiin 75 m korkuinen teräsmasto huipussa olevine ristidipoliantenneineen 15. 3. Lähetykset oli aloitettu jo 1. 3. väliaikaisella antennilla. Kesäkuussa suoritetut kuuluvuusmittaukset osoittivat, että lähetykset kuuluivat ulkoantennia käyttäen jopa 110 km päähän. Aseman hyvä kuuluvuus johtuu edullisesta sijoituspaikasta. Asema sai aluksi ohjelmansa Oulua releoimalla. Häiriöiden vuoksi oli kuitenkin pakko käyttää iltaisin vuoden loppupuolella myös ohjelmalinjaa. Rovaniemen ula-asema vihittiin 10. 9. Ula-aseman hoitajalle rakennettiin Ounasvaaran rinteelle kauppalan omakotialueelle asuinrakennus, jonka pinta-ala on 53 m2. Kauppala luovutti asuinrakennusta varten tontin suuruudeltaan 640 m2.

Savonlinna. Asema sijaitsee 150 m merenpinnan yläpuolella Kaikuvuorella kaupungin länsilaidassa. Asemarakennus valmistui 31. 7. Asemalla on 3 kW lähetin. 75 m korkuinen teräsmasto nostettiin 4. 10. Antenni on 4-tasoinen ristidipoliantenni. Asema aloitti lähetyksensä 6. 10. Se saa ohjelmansa releoimalla Mikkelin ula-asemaa.

Tammisaari. Asema sijaitsee kaupungin vesitornin vieressä Kvarnbacken-nimisellä mäellä. Torniin on kiinnitetty 15 m korkea masto, johon on asennettu yksitasoinen amerikkalainen perhosantenni. Asemarakennus valmistui 10. 6. Asemalla on 3 kW lähetin ja saa se ohjelmansa releoimalla Helsingin kaksikielistä ula-lähetintä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös ohjelmalinjaa. Asema aloitti toimintansa 28. 8. ja vihittiin 1. 10.

Tampere. 3 kW ula-lähetin sijoitettiin Pyynikin näkötornirakennukseen Tampereen keskipitkäaaltoiselle asemalle. Entinen 35 m masto poistettiin 15. 1. ja tilalle nostettiin 30. 1. uusi 75 m teräsmasto. Maston huipussa on 4-tasoinen ristidipoliantenni. Asema saa ohjelmansa releoimalla Lahden ula-asemaa. Lähetykset aloitettiin 2. 2. ja asema vihittiin 9. 4.

Vaasa. Elokuussa asennettiin asemalle yhdyssuodatin, joka sallii kahden eri jaksoluvulla toimivan lähettimen yhdistämisen samaan antenniin. Suodattimen valmistuttua aloitti toimintansa 10 kW tehoinen Vaasa Ula II, joka lähettää kaksikielistä ohjelmaa. Asema aloitti vakinaiset lähetyksensä 30. 9. ja vihittiin 8. 10.

Vuosikertomus 1955

Syksyllä 1954 alkaneisiin ula-lähetyksiin kiinnitettiin entistä enemmän huomiota. ”Ula-harrastuksen lisäämiseksi näihin ohjelmiin koetettiin sisällyttää sellaisia kuuntelijoiden toivomia aiheita, joita ei
voitu käsitellä yleisohjelmassa. Ula-kuuntelijoiden lukumääräinen kasvu todistaakin yleisön lisääntyvää harrastusta ula-lähetyksiä kohtaan.”

Koli. Koli on 350 m meren pintaa ylempänä ja sieltä on laaja näkyvyys yli pohjois-Karjalan. Vaara soveltuu erinomaisesti ula-aseman paikaksi. Vaaran omistajan, Metsäntutkimuslaitoksen kanssa tehtiin 22. 3. sopimus Kolin matkailumajaa lähellä sijaitsevan alueen luovuttamisesta ula-asemaa varten. Sinne rakennettiin 27 m korkea, vapaasti seisova teräsmasto, jonka huippuun asennettiin 8-kerroksinen ristidipoliantenni. Antennin vahvistuskerroin on 6. Asemalle sijoitettiin 2 kpl 3 kW tehoisia lähettimiä. Aseman säteily teho on 15 kW. Koneisto on täysin automaattinen. Asema huolletaan Joensuusta käsin, jonne on matkaa maanteitse n. 75 km. Kolin ula-asema saa ohjelmansa Kuopion ula-asemalta. Asema voi releoida myös Savonlinnan ula-asemaa, mikä muodostaa varaohjelmayhteyden. Asema aloitti vakinaiset lähetyksensä 3. 11. ja vihittiin 11. 11. Kolin kuuluvuus on osottautunut hyväksi. Kuuluvuustietoja on saatu mm. Tohmajärveltä (110 km), Ilomantsista, Nurmeksesta ja Kuhmosta (110 km).

Kajaani. Kajaanin ula-aseman paikan selvittely vaati perusteellisia tutkimuksia. Edullisimmaksi osottautui Rupukkavaara, joka on noin 15 km kaupungista itään. Asemalle tilattiin 152,5 m korkuinen teräsmasto, jonka huippuun asennetaan Koli-tyyppinen 8-tasoinen ristidipoliantenni. Varsinaiset rakennustyöt suoritetaan v. 1956. Aseman säteilyteho tulee olemaan n. 40 kW.

Ähtäri. Myös etelä-Pohjanmaan aseman paikkakysymys vaati aikaavieviä tutkimuksia. Maaston korkeussuhteet, yhteydet muihin ula-asemiin, sähkönsaanti, tie ym. seikat ratkaisivat paikkakysymyksen Ähtärin hyväksi. Asemaa varten varattiin alue Ähtärin kirkonkylän läheisyydestä. Paikalle rakennetaan 152,5 m korkuinen antennimasto. Aseman säteilyteho tulee olemaan n. 40 kW.

Iisalmi. Iisalmen ula-asema sijoitetaan kaupungin läheisyyteen Paloisvuorelle. Sinne rakennetaan 75 m korkuinen antennimasto. Aseman koneisto tulee täysin automaattiseksi.

Kuopio. Kuopion ula-asema muodostaa tärkeän renkaan ula-asemaketjussa. Sen kautta siirtyvät ula-ohjelmat Kolille, Iisalmeen ja Kajaaniin. Aseman 152,5 m korkuisen antennimaston huippuun pystytettiin 4-kerroksinen ristidipoliantenni, jonka vahvistuskerroin on 3 ja maston viereen rakennettiin asemarakennus kahta 10 kW lähetintä varten. Asema valmistuu v. 1956.

Vuosikertomus 1956

ULA-asemista saatiin jatkuvasti myönteisiä kokemuksia. Vuoden 1956 lopussa laskettiin ULA-asemien kuuluvuusalueella asuvan lähes 85% maamme radiokuuntelijoista. ULA-vastaanottimien lukumäärä arvioitiin noin 300000 kappaleeksi.

Forssa. Forssassa kokeiltavana ollut erikoisrakenteinen ulalähetin (Frequenzumsetzer) ei osoittautunut meidän oloissamme sopivaksi lähinnä vastaanotettavan kentän pienuuden takia. Tämän johdosta aseman koneisto vaihdettiin normaalirakenteiseen saman tehoiseen lähettimeen. Lähettimen vaihdon yhteydessä asema siirrettiin palokunnantalosta uuteen vesitorniin, jonka huippu on 120 m merenpinnan yläpuolella. Ula-aseman säteilyteho on 0,2 kW. Antenni on 2-tasoinen ristidipoliantenni. Uusi asema aloitti säännölliset lähetyksensä 19. 8.

Vuosikertomus 1957

ULA-asemaverkko laajeni jatkuvasti ja näitä nykyaikaisia asemia odotti lähinnä Pohjois-Suomi. Vuoden 1957 lopussa laskettiin ULA-asemien kuuluvuusalueilla asuvan jopa 95 % maamme radiokuuntelijoista. ULA-vastaanottimia oli noin 40 % radiokuuntelijoista.

”Uudet ula-asemat:

Kemi. Ula-asema sijaitsee Juokuanmäellä n. 15 km kaupungista koilliseen. Sähkö­energiansa asema saa Kemin maalaiskunnan sähkölaitokselta. Ula-asemalla on 75 m korkuinen teräsmasto, jonka huipussa olevan 4-tasoisen ristidipoliantennin vahvistuskerroin on 3. Päälähettimenä on 3 kW tehoinen RCA-lähetin ja varalähettimenä yhtiön työpajassa rakennettu 0.25 kW lähetin. Ula-asema aloitti lähetyksensä 30. 11.

Kotka. Kotkan ula-asema sijaitsee Jylppövuoren vesitornissa. Antenni on 2-tasoinen ristidipoliantenni, jonka korkeus merenpinnasta on 78 m. Tornin ylimpään kerrokseen sijoitettiin 0.25 kW tehoinen työpajan valmistama lähetin sekä toinen samanlainen varalle. Asema toimii täysin automaattisena. Ohjelmansa se saa releoimalla Helsingistä tai Lahdesta. Asema aloitti lähetyksensä 19. 6 .

Taivalkoski. Ula-asema sijoitettiin Haapavaaralle, joka on n. 4 km Taivalkoskelta itään. Paikka on n. 300 m merenpintaa ylempänä. Radioasemalle sijoitetaan Philipsiltä tilattu 5 kW lähetin, mutta kun sitä ei voitu saada maahan lisenssivaikeuksien vuoksi, sijoitettiin radioasemalle väliaikaisesti aikaisemmin hankittu RCA:n 3 kW lähetin. Lisäksi on radioasemalla 0.25 kW varalähetin. Radioasemalla on 152 m korkea teräsmasto. Antennimasto valmistui 15. 8 . Maston huippuun asennettiin 8 -tasoinen ristidipoliantenni, jonka korkeus merenpinnasta on n. 450 m. Antennin vahvistuskerroin on 6. Radioaseman koneisto on täysin automaattinen ja sitä hoidetaan Kajaanista käsin, jonne on matkaa n. 170 km. Asema on liitetty Kajaanin ja Iisalmen ula-asemien huoltopiiriin. Ula-asema saa sähköenergiaa Koillis-Pohjan Sähkö Oy:ltä. Taivalkosken ula-asema ottaa ohjelmansa releoimalla Kajaanin ula-asemalta. Varaohjelmayhteytenä tulee olemaan Oulun ula-aseman releointi.

Oulu. Rakennussuunnitelmiin kuului myös ula-aseman rakentaminen Ouluun. Tätä suunnitelmaa ei kuitenkaan voitu toteuttaa lisenssivaikeuksien vuoksi, sillä lisenssejä ei saatu Hollannista tilatulle Philipsin lähettimelle eikä myöskään antennin syöttöjohdolle. Sitävastoin Saksasta tilattu 4-tasoinen ristidipoliantenni saapui maahamme lokakuussa ja se asennettiin radioaseman mastoon. Asemalla tehtiin myös muita valmistavia töitä tulevaa ula-asemaa varten.

Vuosikertomus 1958

”Ula-asemien rakennusohjelma käsitti lähinnä Lapin asemat. Kun Lapin ula-asemien lukumäärä oli taloudellisista syistä rajoitettava pieneksi, oli ne sijoitettava niin, että asemille saataisiin mahdollisimman suuret kuuluvuusalueet. Tarkkojen tutkimusten perusteella asemat päätettiin sijoittaa Kaunispäälle, Pellon Ritavaaralle, Pyhätunturille ja Sammaltunturille. Ula-asemat näillä tuntureilla antavat hyvän kuuluvuuden koko Lapissa samalla kuin normaalinen ohjelmansiirto releoimalla on mahdollista.

Pyhätunturi. Pyhätunturin asema sijaitsee Kultakerolla, jonka korkeus merenpinnasta on 490 m. Se on itäisin tunturin kolmesta korkeimmasta huipusta. Kun Pyhä­tunturi on kansallispuistoaluetta ja suosittu hiihtokeskus, oli aseman sijoituksesta sovittava luonnonsuojeluvalvojan kanssa. Asemarakennukseksi hyväksyttiin hirsimajaksi päällystetty rakennus. Rakennus- ja mastotarpeiden kuljetus paikalle oli vaativa tehtävä. Kuljetukseen osallistui 30 miestä 20 hevosta.. Koskaan aikaisemmin ei hevonen ollut käynyt tunturin laella. Radioasemarakennus valmistui 31. 8. ja antennimasto 4. 10. Mastoa nostettaessa vallitsi sankka sumu, ja vasta viikon kuluttua noston jälkeen masto näkyi kokonaisuudessaan pystyssä. Maston huippuun kiinnitettiin nelitasoinen ristidipoliantenni, jonka vahvistuskerroin on 3. Aseman varsinainen lähetin on Philips-tehtaan rakentama, ja sen teho on 10 kW. Varalähettimenä on yhtiön työpajalla tehty 0,250 k,W:n lähetin. Lähettimen asennustyöt valmistuivat 20. 10., jolloin asema aloitti säännölliset lähetyksensä. Asema on täysin automaattinen, ja se ottaa ohjelmansa releoimalla Rovaniemen asemaa. Varaohjelmayhteytenä on Taivalkosken aseman releointi. Asema saa sähköenergiaa suurjännitteisenä Koillis-Lapin Sähkö Oy:ltä. Radioasemaa varten oli vedettävä suureksi osaksi jyrkkään tunturirinteeseen omaa linjaa n. 6 kp. Puhelinlinja ula-asemalle, joka vedettiin samaa tietä kuin sähkölinja, valmistui 4. 12. Korkean paikan ansiosta aseman kuuluvuusalue on laajempi kuin minkään muun suomalaisen ula-aseman. Aseman lähetyksiä kuunnellaan Ivalossa saakka.

Kaunispää. Asema sijaitsee Kaunispään tunturilla, jonka korkeus merenpinnasta on n. 440 m. Tännekin rakennetaan samanlainen asemarakennus kuin Pyhätunturille. Vuoden loppuun mennessä asemarakennus tuli vesikattoon. Myös maston perustata valettiin. Asemaa varten rakennettiin 22 km suurjännitelinjaa Ivalosta tulevan sähkö energian siirtämistä varten. Asema valmistuu seuraavana vuonna.

Sammaltunturi. Asema sijaitsee Sammaltunturilla n. 10 km Pallastunturin matkailumajalta etelään. Paikan korkeus merenpinnasta on 576 m. Myös se kuuluu luonnonsuojelualueeseen. Asemarakennuksen pernstustyöt tehtiin syksyllä. Sähköenergiaa asema saa Muonion Sähköosuuskunnalta 20.000 voltin jännitteisenä. Suurjännitelinja valmistui syyskuussa. Asema, valmistuu seuraavana vuonna.

Pello. Asema sijaitsee Ritavaaralla n. 10 km Pellosta itään. Paikan korkeus merenpinnasta on 320 m. Asemarakennuksen ja maston perustustyöt, tehtiin syksyllä. Asema valmistuu seuraavana vuonna.

Oulu. Ula-aseman rakennustyötä jatkettiin. Nelitasoinen ristidipoliantenni, jonka vahvistuskerroin on 3, valmistui tammikuussa. Philips-tehtaalta tilattu 10 kW lähetin saapui maaliskuussa, jolloin sen asennustyöt aloitettiin. Varalähettimenä on yhtiön työpajalla tehty valmistettu 0,250 kW lähetin. Asema aloitti lähetyksensä 11.4. Aseman kuuluvuussäde on n. 70 km.

Rauma. Rauman vesitorniin sijoitettiin 28. 8. 0,250 kW tehoinen yhtiön työpajalla valmistettu ula-lähetin. Asemalla on yksitasoinen perhosantenni. Asema ottaa ohjelmansa releoimalla Porista, ja varayhteytenä on Turun releointi. Aseman kuuluvuussäde on 30 km.

Vuosikertomus 1959

Kaunispää. Edellisenä vuonna aloitettuja rakennustöitä jatkettiin. Asemarakennus, joka on ulkonäöltään maastoon hyvin soveltuva, valmistui heinäkuussa ja 70 m korkea antennimasto nostettiin 10. 5. Maston huippuun kiinnitettiin nelitasoinen ristidipoliantenni, jonka vahvistuskerroin on 3. Asemalle asennettiin Philips-tehtaan rakentama 5 kW:n ula-lähetin päälähettimeksi ja yhtiön omassa työpajassa tehty 0,2 kW:n lähetin varalähettimeksi. Asennustyöt päättyivät 6. 8., jolloin asema aloitti säännölliset lähetyksensä. Asema ottaa ohjelmansa releoimalla Pyhätunturin ula-asemalta. Varayhteytenä on Sammaltunturin ula-aseman releointi.

Sammaltunturi. Sammaltunturin ula-asemalla suurin osa rakennustöistä suoritettiin jo edellisenä vuonna. Asemarakennus, joka on suunniteltu luonnonpuistoon sopivaksi ja on samanlainen kuin Kaunispäällä, valmistui heinäkuussa. 70 m antennimasto nostettiin 31. 5. ja on sen huipussa täysin samanlainen lähetysantenni kuin Kaunispäällä. Asemalla on kaksi lähetintä, Philipsin rakentama 5 kW:n ula-lähetin päälähettimenä ja yhtiön työpajassa rakennettu 0,2 kW:n lähetin varalähettimenä. Asennustyöt päättyivät 12. 8., jolloin asema aloitti säännölliset lähetyksensä.

Pello. Osa rakennustöistä tehtiin jo edellisenä vuonna. Asemarakennus, joka on useimmilla ula-asemilla olevaa normaalista rakennetta, valmistui syyskuussa. Antennimasto nostettiin 16. 6. ja siihen asennettiin samanlainen ristidipoliantenni kuin muille Lapin asemille. Asemalla on 5 kW:n Philipsin ula-lähetin päälähettimenä ja yhtiön työpajassa rakennettu 0,2 kW :n lähetin varalähettimenä. Asema aloitti säännölliset lähetyksensä 23. 9.

Rovaniemen huoltokeskus. Lapin ula-asemien aluehoitajaa varten hankittiin Rovaniemelle asuintalo, johon myös aluehoitajan toimisto sijoitettiin. Rakennus, jonka pohjapinta-ala on 92 m2, valmistui 1. 8.

Loviisa. Itä-Uudenmaan ruotsinkielisiä radiokuuntelijoita varten asennettiin Loviisaan 25 W :n tehoinen yhtiön työpajassa rakennettu ula-lähetin. Se sijaitsee kaupungin paloasemarakennuksessa ja on täysin automatisoitu. Asema ottaa ohjelmansa releoimalla Helsinki ula II:a ja sen taajuus on 89,2 MHz. Asema aloitti lähetyksensä 4. 6.

Mänttä. Mäntässä, joka on huomattava tehdasyhdyskunta, tarvitaan suuri kenttävoimakkuus häiriötöntä kuuntelua varten. Senvuoksi sinne sijoitettiin pienitehoinen paikallinen ula-asema. Asema sijaitsee Hiihtomäellä, joka on 185 m merenpinnasta. Antennimasto on 25 m korkea. Lähetin on yhtiön työpajassa rakennettu ja sen teho on 0,2 kW. Asema aloitti lähetyksensä 13. 2. Aluksi oli aseman taajuus 91,3 MHz, mutta kun se aiheutti häiriöitä tv-katselijoille, muutettiin taajuus 26. 4. 89,8 MHz:ksi. Asema releoi aluksi Tampereen ula I:a mutta siirtyi myöhemmin Lahden ulan releointiin.

Ohjelmasiirtoketju mitattiin säännöllisin välein erilaisilla testiäänillä.

Vuosikertomus 1960

ULA-asemien käytössä tapahtui vuonna 1960 huomattavaa kehitystä. Silloin siirryttiin päivittäisiin rinnakkaisohjelmalähetyksiin. Syntyi Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Ylen vuosikertomus kertoo ”Jo vuosi vuodelta oli rinnakkaisohjelmien tarve käynyt yhä väistämättömämmäksi. Tällaiseen ei kuitenkaan ollut aikaisemmin mahdollisuutta, kun oli käytettävissä vain pitkät ja keskipitkät aallot, mutta ula-asemien käytäntöönotto avasi mahdollisuuksia myös useamman lähettimen sijoittamiseen samalle asemalle.

Pihtipudas. V. 1960 rakennettiin Pihtiputaalle ula-asema, joka kuului jo alkuperäiseen ula-asemien rakennussuunnitelmaan. Asema sijoitettiin Ilosvuorelle n. 10 km Pihtiputaan kirkolta etelään. Mainittu vuori on 177 m merenpinnan yläpuolella ja sinne sijoitettiin 70 m korkea antennimasto. Sen huippuun asennettiin 4-tasoinen ristidipoli-antenni, jonka vahvistuskerroin on 3. Asemalle sijoitettiin täysin automatisoitu 0,25 kW :n tehoinen lähetin. Myöhemmin asemalle sijoitetaan päälähettim eksi 3 kW :n lähetin, jolloin nykyinen pienitehoinen lähetin jää varalähettimeksi ja aseman säteilytehoksi tulee 10 kW ERP. Asema ottaa ohjelmansa Jyväskylästä releoimalla ja lähetykset alkoivat 25. 10.

Maarianhamina. Ula-aseman sijoittamista Ahvenanmaalle neuvoteltiin ahvenanmaalaisten kanssa monena vuotena. Neuvottelut johtivatkin siihen, että 28.4. tehtiin sopimus Yleisradion ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen välillä ula-aseman käytäntöönotosta Ahvenanmaalla. Sopimuksen mukaisesti asennettiin Hammarlandin linkkiaseman yhteyteen väliaikainen 0,25 kW :n tehoinen lähetin ja sen suunnattu 8-tasoinen yagi-antenni kiinnitettiin linkkimaston huippuun. Asema on täysin automaattinen ja se saa ohjelmansa releoimalla Turku ula II:a.

Kilpisjärvi. Kilpisjärven Saanatunturille sijoitettiin kokeilumielessä 28. 11. 0,001 W säteilytehoinen ulalähetin, joka toimii täysin automaattisesti 90.1 MHz:n taajuudella. Asemalla on vain paikallinen merkitys.

Lähteet:

• Yleisradion vuosikertomukset 1950 – 1960, https://yle.fi/aihe/yleisradio/vuosikertomukset
• Ylen Elävä arkisto
• Suomen radiohistoriallinen seura

Vuosikirja 1940

”Suomen Yleisradion ohjelmatoiminta oli koko vuoden 1940 tavallisuudesta poikkeavaa. Maaliskuun puolivälin tienoille saakka sen suunnan ja laadun määräsi käynnissä oleva sota. Mitä pitemmälle sotamme jatkui, sitä tärkeämmäksi osoittautui yleisradion merkitys niinhyvin uutisten ja tiedoitusten nopeana ja luotettavana levittäjänä yli koko maan kuin kansan puolustustahdon ylläpitäjänä­kin. Yleisradio joutui myöskin maaliskuun 13 p:nä ensimmäisenä tiedoittamaan Suomen kansalle Moskovassa solmitun raskaan rauhan. Tiedonannon esitti silloinen ulkoasiainministeri Väinö Tanner.

Rauhanteon jälkeen Yleisradio katsoi tärkeimmäksi tehtäväkseen sen laajan jälleenrakennustyön kaikinpuolisen tukemisen, johon maassa heti oli käyty käsiksi. Kaikkein keskeisin oli tällöin siirtoväkikysymys, joka luovutettujen alueiden väestön siirryttyä kokonaan pois kotiseuduiltaan oli sodanaikaiseen verrattuna saanut toisen, paljon vakavamman luonteen. »Maan Turvan» hoitamat jokapäiväiset siirtoväen ohjelmat jatkuivat touko— kesäkuun taitteeseen, minkä jälkeen yhdessä Siirtoväen Huollon Keskuksen kanssa ryhdyttiin järjestämään joka sunnuntai-iltapäivä »Siirtoväen päivänkysymyksiä»-nimisiä ohjelmia siirtoväkeä koskevien puhtaasti käytännöllisten kysymysten käsittelyä varten.”

”Sotainvaliidien sekä kaatuneiden perheitten avustamistyötä Yleisradio joutui suoranaisemminkin palvelemaan. Radiokuuntelijoitten keskuudessa järjestettiin nimittäin näihin tarkoituksiin kolme eri keräystä, joista jokainen tapahtui määrätyn lähetyksen yhteydessä eräänlaisen vapaaehtoisen »kuuntelumaksun» muodossa; käytännöllisen keräystyön suorittivat pääasiassa suojeluskunta- jä Lotta Svärd-järjestot. Ne radiolähetykset, joihin keräykset liittyivät, olivat sodan aikana suoritettu Ruotsin— Suomen jääpallomaaottelu Tukholmassa n . II, kaatuneiden urheilijain muistokilpailut Helsingissä 20— 22. VII sekä vuosien 1939— 1940 sodan alkamispäivän muistokonsertti 30. XI. Keräykset tuottivat yhteensä n. 12 miljoonaa markkaa. On syytä mainita, että puheenaolleen Tukholman jääpallo-ottelun sekä Oslossa muutamia päiviä myöhemmin suoritetun samanlaisen kilpailun yhteydessä järjestettiin myöskin Ruotsissa ja Norjassa keräys Suomen puolustuksen hyväksi; sen tulos oli n. 6,2 miljoonaa markkaa, mikä summa ei sisälly edellämainittuihin lukuihin.”

Vuoden lopulla Yleisradio yhdessä Suomen Huollon, Suomen Radiotehtailijoitten ja Radiokauppiaiden Liiton, Radiovähittäiskauppiasliiton ja Sähköliikkeiden Liiton kanssa oli mukana järjestämässä radiovastaanottimien keräystä siirtoväelle.

Merimiehiä varten ryhdyttiin marraskuulla kerta viikossa järjestämään »Tervehdys merille ja satamiin»-nimisiä myöhäisohjelmia, joista on muodostunut tärkeä yhdysside toisaalta kotimaan ja omaisten, toisaalta merillä vaaranalaisissa oloissa liikkuvien merimiesten välille. Ohjelmat, jotka sisältävät omaisten tervehdyksiä ja lyhyen katsauksen kotimaan oloihin ja tapahtumiin sekä musiikkia, lähetettiin aluksi vain lyhytaaltoteitse, mutta vuoden vaihteen tienoilla niitä ryhdyttiin radioimaan myös Lahden, Turun ja Helsingin asemien kautta.

Paikallisohjelmia ryhdyttiin v. 1940 lähettämään vasta syyskuun puolivälistä; omia jumalanpalveluksia paikallisasemat olivat kuitenkin lähettäneet toukokuusta alkaen. Paikallisohjelmia radioivat säännöllisesti, joskin eri suuressa määrin Joensuun, Kuopion, Oulun, Pietarsaaren, Tampereen ja Vaasan asemat. Paikallisohjelmien merkitys paikallisten sivistyspyrintöjen elvyttäjinä ja kuuntelijoiden lähentäjinä omaan kotiseutuun on ajan mittaan käynyt yhä selvemmäksi.”

”Sodan johdosta yhtiö menetti Viipurin ja Sortavalan yleisradioasemat. Viipurin asema lähetti viimeisen kerran 15. II, jolloin aseman koneistoa ryhdyttiin siirtämään sisämaahan. Sortavalan asema oli jo vuoden alussa siirretty pois kaupungista. Näitä asemia korvaamaan rakennettiin Lappeenrantaan 1 kW:n tehoinen yleisradioasema, joka aloitti lähetyksensä 21. III entisellä Viipurin aseman aaltopituudella 569 m. Samalla aaltopituudella toimi myös Kuopion yleisradioasema, jonka teho koroitettiin 14. IX. 20 kilowatiksi.”

Yleisradiostudiot

Helsinki. ”Päästudiossa suoritettiin v. 1940 joukko huomattavia uudistustöitä. Suuri orkesteristudio rakennettiin akustisesti kokonaan uudestaan, sillä se ei enää täyttänyt orkesteristudiolle asetettavia vaatimuksia. Nykyisin vaaditaan hyvältä studiolta, että sen jälkikaiunta-aika on eri korkuisilla äänillä suunnilleen sama tai matalilla äänillä hiukan nouseva.

Äänitysosastoa laajennettiin huomattavasti. Aikaisemmin oli äänitysosaston käytettävissä vain yksi levytys- ja yksi toisto- ja studiohuone. Äänitysosastoa täydennettiin nyt siten, että se käsitti vuoden lopussa ajanmukaisen puhestudion, 3 magnetofonihuonetta sekä yhden toisto- ja studiohuoneen. Yhdessä magnetofonihuoneessa sijaitsivat levyjen leikkauslaitteet. Myöskin äänitysosaston kytkentää muutettiin ja täydennettiin. Korjauksen jälkeen äänitysosasto voi lähettää ohjelmaa suoraan eri asemille tarvitsematta käyttää tarkkailuja tai vahvistinhuonetta välittäjänä. Uudessa äänitysosastossa otettiin käytäntöön 6 kpl. Olympiakisojen radiointia varten hankittuja magnetofoneja. Magnetofonien ansiosta äänitysosaston käyttö kasvoi lähes kolminkertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna.”

Turku. ”Turun studiota laajennettiin v. 1940. Suuraseman valmistuttua Turkuun pidettiin tarpeellisena ajanmukaistuttaa myös sikäläinen studio. Sinne hankittiin lisää 3 huonetta, samalla kun suurta studiosalia laajennettiin. Studion laajennustöiden loppuunsaattaminen jäi kuitenkin v:n 1941 puolelle.”

Viipuri ja Sortavala. ”Rauhanteossa yhtiö menetti Viipurin studion, joka oli suurin ja täydellisin maaseutustudioista, sekä Sortavalan aivan uudenaikaisesti sisustetun studion, jota ei oltu ehditty vielä kunnolla ottaa käytäntöönkään.”

Vuonna 1940 suunniteltiin uusien studioiden rakentamista Lappeenrantaan ja Mikkeliin, mutta asian ratkaisu jäi seuraa vaan vuoteen. Täällä tietoa Yleisradion lyhytaaltolähettimistä ja lyhytaaltolähetyksistä.

Vuosikirja 1941

”Suomen Yleisradion ohjelmatoiminnan perusluonteen määräsivät vuonna 1941 osittain talvisodan jälkiseuraukset, osittain se uusi sota, johon maamme vuoden puolivälin tienoilla joutui. 

Samoinkuin välittömästi talvisodan jälkeen oli ollut asianlaita, kiinnitettiin edelleenkin erityistä huomiota vaikeaan siirtoväkikysymykseen mm. jatkamalla yhteistoiminnassa Siirtoväen Huollon Keskuksen kanssa jokasunnuntaisia »Siirtoväen päivänkysymyksiä»-ohjelmia, seuraamalla siirtoväen ponnisteluja uusissa olosuhteissa — niinpä jatkuivat selostuskäynnit »Radion karjalaisperheen» luona sekä järjestämällä lukuisasti Karjala-aiheisia ohjelmia, joiden tehtä­vänä toisaalta oli luoda maassa entistä parempaa ymmärtämystä siirtoväen asemaa kohtaan, toisaalta herättää siirtoväessä itsessään elämänuskoa ja halua työskennellä yhteisen isänmaan hyväksi.

»Karjalan tuntien» järjestämistä varten asetettiin keväällä erityinen ohjelmalautakuntakin, jossa karjalaisten eri piirit olivat edustettuina. Myöskin eri puolilla maata vilkkaasti toimivat Karjala-kerhot saivat tilaisuuden järjestää radioon omia ohjelmiaan.  Karjalan vapautus muutti tietysti kokonaan Karjalaa koskevien radioesitysten luonteen. Vapautettujen paikkakuntien tilaa kuvattiin Puolustusvoimain ohjelmissa nimenomaan muualla Suomessa oleskelevia paikkakuntalaisia silmällä­ pitäen; erityisesti mainittakoon tässä kohden TK-selostajan ääniautolla suorittama kiertomatka pitkin vihollisen juuri jättämän raunioituneen Viipurin katuja.

Sodan syttyminen kesäkuun loppupuolella asetti Suomen Yleisradion ohjelmatoiminnan luonnollisestikin aivan uusien tehtävien eteen. Sensijaan että edellisenä työkautena sisäinen jälleenrakennustyö oli ollut kysymyksistä keskeisin, tuli nyt tärkeimmäksi sodan saattaminen kansakunnan yhteisen ponnistuksen avulla voitokkaaseen loppuun. Kaikissa suhteissa merkittäväksi muodostui Tasavallan Presidentin 26. VI pitämä radiopuhe, jossa hän paljasti Neuvostoliiton maamme itsenäisyyttä ja koskemattomuutta vastaan Moskovan rauhan jälkeen tähdätyn toiminnan ja ilmoitti Suomen nyt käyvän uuteen puolustussotaan turvatakseen itselleen onnellisen ja rauhallisen tulevaisuuden.

Ennen uuden sodan syttymistä Suomen Yleisradion päivittäinen lähetysaika oli klo 6.15— 9.10, 11.00— 13.15 sekä 16.57 (16.40) — 23.13. Viimeiset kolme neljännestuntia olivat yleensä äänilevymusiikkia. Sota aiheutti huomattavaa ohjelman lisääntymistä, niin että loppuvuodesta asemilla oli päivittäin vain yksi noin kolmen tunnin tauko iltapäivisin. Loppuillan äänilevykonsertin sijalle tulivat venäjän- ja vironkieliset tiedoitusohjelmat. Lyhytaaltoasemien kautta lähetettiin ajoittain yli 9 tuntia vuorokaudessa vieraskielisiä tiedoituslähetyksiä.

Myöskin ulkomailta radioitujen lähetysten määrä nousi edellisestä vuodesta. Tällaisia lähetyksiä oli v. 1941 34 kpl (sekä lisäksi yli 300 saksalaisten uutisten äänitystä Berliinistä). Toisin kuin aikaisemmin useimmat lähetykset — 19 kpl — tällä kertaa tulivat Saksasta. Niistä oli runsas kolmannes musiikkiohjelmia ja saman verran poliittisluontoisia lähetyksiä (mm. viisi valtakunnankansleri Hitlerin puhetta), loput pääasiassa selostuksia Garmisch-Partenkirchenin kansainvälisistä talviurheilujuhlista.

Maaseudulta tulleiden lähetysten määrä sodasta huolimatta pääsi kohoamaan lähes talvisotaa edeltäneen ajan tasalle. Paikallinen ohjelmatoiminta laajeni v:n 1941 aikana huomattavasti, kun Turun sekä Porin yleisradioasemat, jotka siihen saakka säännöllisesti olivat lähettäneet vain paikallisen jumalanpalveluksen, tammikuussa aloittivat vakinaiset paikallisohjelmansa. Turun paikallisohjelmat ovat sekä suomen- että ruotsinkielisiä, Porin yksinomaan suomenkielisiä. Samoihin aikoihin ryhdyttiin myös Pietarsaaren aseman kautta lähettämään 2— 3 kertaa kuussa suomenkielisiä paikallisohjelmia. Tämän toimenpiteen jälkeen kaikki muut yleisradioasemat paitsi Lahti ja Helsinki sekä vain osan vuotta toiminnassa ollut Lappeenranta lähettivät yleisohjelman ohella omia paikallisohjelmia. Ne ovat Turussa, Vaasassa ja Pietarsaaressa sekä suomen- että
ruotsinkielisiä, muualla vain suomenkielisiä.”

Yleisradioasemat

Helsinki. ”Helsingin yleisradioasema lähetti koko vuoden 10 kW:n teholla, ja sen aaltopituus oli 1420 kj/s (211 m). Lähettimessä suoritettujen korjausten johdosta parantui äänen laatu huomattavasti ja lähetyksiä haitannut pohjasuhina hävisi kokonaan. Helsingin yleisradioaseman toinen lähetin, joka varsinaisesti kuului lyhytaaltolähettimiin, mutta jota Helsingissä paljon paikallisasemana kuunneltiin, toimi koko vuoden 6120 kj/s (49,02 m) aaltopituudella. Lähettimen teho oli vuoden alussa vain 0,25 kW. 22. III saatiin Turusta uusi lähetin, jolloin aseman teho voitiin nostaa 1 kW:iin. Vanha lähetin siirrettiin Poriin varalähettimeksi. Asema lähetti pääasiallisesti Lahden ohjelmat.”

Joensuu. ”Asema toimi koko vuoden 1 kW:n tehoisena. Aseman aaltopituus oli 310 kj/s (968 m) 13. IX saakka, jolloin aalloksi otettiin 271 kj/s (1107 m). Kun oli esitetty valituksia siitä, että Joensuun yleisradioasema, jonka aaltopituus oli varsinaisen yleisradioaaltoalueen ulkopuolella, häiritsi laivojen radioliikennettä, ryhdyttiin suunnittelemaan asemalle suunta-antennia, joka säteilisi tehoa pääasiallisesti itään ja pohjoiseen. Suunta-antennin rakentamista varten pyydettiin Joensuun kaupungilta tarvittavat luvat, mutta sodan tähden lykkääntyi antennin rakentaminen.”

Kuopio. ”Kuopion yleisradioasema lähetti koko vuoden entisellä aaltopituudellaan 527 kj/s (569 m), ja sen teho oli 20 kW. Edellisen vuoden lopulla hallintoneuvosto oli tehnyt päätöksen uuden aseman rakentamisesta Savoon. Uutta asemaa ryhdyttiin heti kiireellisesti rakentamaan. 28. II allekirjoitettiin sopimus Mannerin Konepajan kanssa rautamaston rakentamisesta Savon uudelle radioasemalle. Rautamastoon tarvittavat jalka- ja tuki-eristimet tilattiin Amerikasta. Asemarakennuksen rakentamisesta tehtiin urakkasopimus 8. IV rakennusmestari Lenni Louhoksen kanssa. Varsinaiset radiolaitteet uutta asemaa varten rakennetaan yhtiön omassa työpajassa Helsingissä.

Uuden aseman rakennustyöt, jotka olivat jo päässeet hyvänä vauhtiin, oli pakko keskeyttää sodan puhjettua. Rakennusmestari Louhoksen kanssa tehty urakkasopimus peruutettiin sopimuksen force majeure-kohdan perusteella 11. IX. Mastoa varten Amerikasta tilattuja eristimiä ei saatu Suomeen kuljetetuiksi, vaikka eristimet olivat valmiina tehtaalla. Yhtiön työpajalla Helsingissä taas tärkeät sotilaalliset työt keskeyttivät uuden lähettimen rakentamisen.”

Lahti. ”Lahden yleisradioasema toimi koko vuoden entisellä aaltopituudella 166 kj/s (1807 m). Aseman antenniteho oli 150 kW. Radioaseman työpajassa rakennettiin jatkuvasti uusia radiolaitteita. Elokuussa ryhdyttiin työpajassa rakentamaan uutta keskipitkällä aaltoalueella toimivaa 15 kW:n tehoista yleisradioasemaa Itä-Suomea varten. Rakennustyöt edistyivät vuoden loppuun mennessä verraten pitkälle. Työpajassa rakennettiin myös lyhytaaltolähettimiä.”

Lappeenranta. ”Lappeenrannassa toimi 1 kW:n tehoinen yleisradioasema 527 kj/s (569 m) aallolla sodan alkuun saakka. Viimeisen kerran asema lähetti 30. VI. Sen jälkeen asema sijoitettiin autoon ja se toimi liikkuvana asemana eri paikkakunnilla, käyttäen eri aaltopituuksia. Lähetin sijoitettiin 25. X Sortavalaan, missä yleisradioaseman rakennus ja masto olivat sodassa säilyneet eheinä. Lähetin saatiin asennetuksi paikoilleen ja asemalle tuleva sähkölinja kunnostetuksi 13. XI mennessä, jolloin Sortavalan asema jälleen aloitti lähetyksensä. Asema viritettiin 620 kj/s (484 m) aaltopituudelle.”

Oulu. ”Radioasema lähetti koko vuoden 433 kj/s (693 m) aaltopituudella ja 10 kW:n teholla. Kevättalvella suoritettiin joukko kenttävoimakkuusmittauksia edellisen vuoden lopulla valmistuneen suunta-antennin vaikutuksen tutkimiseksi. Suunta-antennilla todet-
tiin olevan jonkin verran suuntausvaikutusta, mutta heijastaja-antennin pienuuden tähden suuntaus ei ollut kovin tehokasta.”

Pietarsaari. ”Pietarsaaren radioasema toimi koko vuoden entisellä aaltopituudella 1500 kj/s (200 m) ja entisellä teholla 0.5 kW. Ohjelmansa radioasema sai suureksi osaksi releoimalla Lahden ja Vaasan radioasemia. Vain iltaisin lähetettiin ohjelma lankateitse Vaasasta.”

Pori. ”Paikallisasema toimi koko vuoden 1429 kj/s (210 m) aaltopituudella. Asemalla käytettiin kaikkiaan kolmea eri lähetintä.  12 .VIII saakka oli toiminnassa edellisenä vuonna asennettu 1 kW:n lähetin. Kun se oli siirrettävä asemalta pois, sijoitettiin sinne yhtiön työpajassa Helsingissä rakennettu noin 0.2 kW:n lähetin. Tämä toimi 9. X saakka, jolloin asemalla ollut muihin tarkoituksiin käytetty 0.25 kW:n tehoinen lähetin viritettiin paikallisaseman aallolle ja otettiin käytäntöön paikallislähettimenä. Tämän lähettimen aalto oli vakavampi kuin aikaisemmin liikkuvaksi asemaksi rakennetun lähetti-
men aalto.”

Vuosikirja 1942

”Vuosi 1942 oli maassamme kokonaisuudessaan sotavuosi. Tämä seikka määräsi ymmärrettävästi tärkeältä osalta Yleisradion ohjelmatoiminnan suunnan, siitä huolimatta, että tietoisena pyrkimyksenä oli säilyttää ohjelmisto mahdollisimman rauhanomaisena.

Radion merkitys nimenomaan sodan poikkeuksellisissa oloissa koko kansakunnan kokoojana kävi erittäin havainnollisella tavalla ilmi Suomen itsenäisyyden 25-vuotispäivänä 6. XII, kun tämän suuren juhlapäivän pääjuhla, jossa mm. Tasavallan Presidentti puhui, järjestettiin yksinomaan radiossa tapahtuvaksi. Selvää on myös, että Suomen Marsalkan 75-vuotispäivä 4. VI juuri radion avulla saattoi muodostua koko Suomen kansan yhteiseksi juhlaksi.

Radiolla olikin tilaisuus välittää kuuntelijoilleen täydellinen kuvaus syntymäpäiväjuhlallisuuksista Itä-Suomesta; sitäpaitsi päivän radio-ohjelmakokonaisuudessaan varhaisesta aamusta lähtien oli järjestetty kunnianosoitukseksi Suomen Marsalkalle. Ohjelman pääpuheet samoinkuin päivän ohjelma painatettiin sittemmin ja lähetettiin kauniina adressina Marsalkalle Päämajaan.

Radion suuri teho tuli vuoden varrella esiin myös Suomen lasten radiokeräyksessä sotaorpojen hyväksi. Jo keväällä 1941 oli Suomen Yleisradion aloitteesta muodostettu Sotakummilasten Radiokeräystoimikunta, johon Yleisradion edustajien lisäksi kuuluivat Mannerheim-liiton Sotakummivaliokunnan sekä Suomen Kansakoulunopettajani Liiton ja Finlands Svenska Folkskollärareförbundinedustajat. Keräys tapahtui lippaitten avulla, joita loppuvuodesta 1941 lähetettiin opettajien (sekä kansakoulunopettajien että oppikoulun alaluokkien ja valmistavien koulujen opettajien) välityksellä lähes 250.000 kappaletta lapsille jaettaviksi. Hanke sai alusta alkaen osakseen innokasta kannatusta nuoren väen taholta, ja kun keräys päättyi, oli sen avulla saatu kokoon odottamattoman suuri summa, mk 4.008.373: 55, minkä rahamäärän keräystoimikunta »Suomen lasten sotaorporahastona» keväällä 1942 luovutti Mannerheim-liiton Sotakummivaliokunnalle.”

Teknillinen toiminta. ”Yleisradioasemamme toimivat v. 1942 sodasta huolimatta miltei yhtä säännöllisesti kuin rauhan aikana. Tosin yleisradioasemien huolto vaikeutui, kun ulkomailta ei voitu saada tarveaineita ja kun entiset varastot alkoivat loppua. Mm. uusia radioputkia saatiin radioasemille hankituksi vain aivan mitätön määrä. Veden vähyys koskissamme aiheutti jatkuvaa sähkö­energian puutetta.

Yleisradioasemista Lahden suurasema ja varsinaiset lyhytaaltoasemat saivat kaikki ohjelmansa lankateitse Posti- ja lennätinlaitoksen kaukopuhelinverkoston välityksellä. Helsingin yleisradioasemalle taas oli oma ohjelmakaapeli. Muut yleisradioasemat ottivat päiväohjelmansa yleensä releoimalla Lahden asemaa ja vain iltaohjelmat lähetettiin maaseutuasemille Posti- ja lennätinlaitoksen kaukopuhelinverkoston välityksellä. Radio-ohjelmien siirtoon käytettäville puhelinlinjoille on asetettava paljon suuremmat vaatimukset kuin tavallisille kaukopuhelinlinjoille, Ohjelmalinjoiksi kelpaavat vain sellaiset linjat, jotka läpäisevät vähintään jaksolukualueen 50—5000 j/s ja joiden ylikuulumisvaimennus on tarpeeksi suuri.”

Yleisradioasemat

Helsinki. ”Helsingin yleisradioasema lähetti koko vuoden 10 kW:n teholla ja sen aaltopituus oli 1420 kj/s (211 m). Sota ei sanottavammin häirinnyt radioaseman toimintaa. Pommitusvaaran johdosta oli lähetys keskeytettävä vain viisi kertaa; keskeytysten yhteenlaskettu aika oli 3 t. 32 min. Lähetin tutkittiin perusteellisesti 24. IV, jolloin mittaukset osoittivat lähettimen olevan vielä hyvässä kunnossa.”

Joensuu. ”Asema toimi koko vuoden 1 kW:n tehoisena ja 271 kj/s (1107 m) aaltopituudella. Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa. Asema antoi 12. X I lähtien ilta- ja myöhäisuutiset lankateitse Äänislinnan radioasemalle.”

Kuopio. ”Kuopion yleisradioasema lähetti koko vuoden entisellä aaltopituudella 527 kj/s (569 m) ja sen teho oli 20 kW. Sota ei häirinnyt aseman toimintaa.”

Savon uuden yleisradioaseman rakennustöitä jatkettiin, vaikka tarve-aineiden ja työvoiman saanti oli kovin vaikeata. Asemarakennus valmistui 1. X- sekä antennihuone 10. X. Kun antennimastoon tilattuja jalka- ja tuki-eristimiä ei voitu saada Amerikasta, tilattiin uudet eristimet Saksasta ja ne saapuivat 10. XI. Eristimien hankinnan viipymisen tähden siirtyi antennimaston nostaminen seuraavaan vuoteen. Samoin oli siirrettävä seuraavaan vuoteen lähetinkoneiston asennustyöt sekä ohjelmakaapelien rakentaminen.”

Lahti. ”Lahden suurasema toimi koko vuoden 166 kj/s (1807 m) aaltopituudella. Aseman antenniteho oli 150 kW. Sota ei sanottavasti häirinnyt aseman lähetyksiä. Vain neljä kertaa oli lähetys keskeytettävä sodan aiheuttamista syistä ja oli keskeytysten yhteenlaskettu aika vain 2 t. 2 min. Aseman käyttövarmuus on edelleen ollut varsin hyvä, vaikka uusien osien saanti on jo usean vuoden ajan ollut miltei mahdotonta.

Kesällä suoritettiin antennimastoissa välttämättömiä korjauksia. Mm. vaihdettiin mastojen huipussa olevat köysipyörät suurempiin. Radioaseman työpajassa valmistui 7. VIII 15 kW:n pitkäaaltolähetin, joka oli tarkoitettu Itä-Suomea varten. Kokouksessaan 14. X I Yleisradion hallintoneuvosto päätti sijoittaa mainitun lähettimen Rovaniemelle. Koekäytössä osoittautui lähetin käyttövarmaksi ja rakenteeltaan tarkoituksenmukaiseksi.”

Oulu. ”Radioasema lähetti koko vuoden 433 kj/s (693 m) aaltopituudella ja 10 kW:n teholla. Sota ei häirinnyt aseman toimintaa. Ilmahälytysten vuoksi oli lähetyskeskeytyksiä yhteensä 5 t. 2 min.”

Pietarsaari. ”Radioasema toimi koko vuoden 1.500 kj/s (200 m) aaltopituudella. Aamu- ja päivälähetykset radioasema lähetti arkisin vanhalla 0.2 kW:n lähettimellä ja muut lähetykset uudella 0.5 kW:n lähettimellä. Ohjelmansa radioasema sai suureksi osaksi releoimalla Lahden ja Vaasan radioasemia.
Sota ei ole häirinnyt radioaseman toimintaa.”

Pori. ”Paikallisasema toimi koko vuoden 1.429 kj/s (210 m) aaltopituudella ja sen teho oli 0.25 kW. Sota ei aiheuttanut häiriöitä aseman toiminnalle. Radioasemalle oli sijoitettu myös Posti- ja lennätinlaitokselle kuuluva 1 kW:n tehoinen lennätinlähetin, joka toimi 900 m aaltopituudella. Porin Teknillinen Seura kävi tutustumassa asemaan 30. X. Porin vanha yleisradioasema oli edelleen luovutettu suojeluskunnan käyttöön.”

Rovaniemi. ”Jo usean vuoden ajan on Yleisradion suunnitelmiin sisältynyt yleisradioaseman rakentaminen Rovaniemelle. Suunnitelma on jäänyt toteuttamatta lähinnä senvuoksi, ettei ole ollut käytettävissä ohjelmayhteyttä Oulusta Rovaniemelle. Kun valtion taholta ilmoitettiin, että tarvittava ohjelmayhteys voitiin järjestää ja kun Pohjois-Suomen merkitys maallemme on viime vuosina huomattavasti suurentunut, päätti Yleisradion hallintoneuvosto 14. XI ryhtyä toimenpiteisiin yleisradioaseman rakentamiseksi Rovaniemelle. Tänne päätettiin siirtää Lahden yleisradioasemalla rakennettu 15 kW:n tehoinen lähetin, joka oli alkujaan tarkoitettu Itä-Suomea varten. Rovaniemen yleisradioaseman rakennustöihin ryhdyttiin heti.”

Sortavala. ”Radioasema toimi koko vuoden 1 kW:n tehoisena ja 620 kj/s (484 m) aaltopituudella. Siitä huolimatta, että radioasema toimi alueella, joka vielä kuului sotilashallintaan, radioaseman toiminta muodostui varsin rauhanomaiseksi. Vain kerran oli lähetys keskeytettävä pommitusvaaran vuoksi.
Radioasema sai suurimman osan ohjelmistaan releoimalla Lahden asemaa.”

Tampere. ”Radioasema lähetti koko vuoden 1 kW:n teholla ja 1522 kj/s (197 m) aaltopituudella. Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa. Vain kerran oli lähetyksessä lyhyt keskeytys ilmahälytyksen vuoksi.”

Turku. ”Radioasema toimi koko vuoden 40 kW:n tehoisena ja sen aaltopituus oli 895 kj/s (335 m). Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa. Sotilaallisista syistä oli lähetys keskeytettävä vain kaksi kertaa ja keskeytysten yhteenlaskettu aika oli 1 t. 6 min. Edellisen vuoden lopussa saapunut hehkugeneraattori asennettiin tammikuun aikana paikoilleen.”

Vaasa. ”Radioasema lähetti koko vuoden 749 kj/s (400 m) aaltopituudella ja 10 kW:n teholla. Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa. Sotatilan aiheuttamia keskeytyksiä oli vain kaksi.”

Viipuri. ”Vuoden alussa toimi radioasema linja-autossa Papulassa ja lähetti tällöin vain äänilevyjä. Huhtikuussa asema siirrettiin radioasemaa varten rakennettuun puuparakkiin, jonka läheisyyteen oli pystytetty 17 m. korkuinen puumasto. Radioaseman teho oli 1 kW ja sen aaltopituus oli 610 kj/s
(492 m). Ilmahälytysten tähden ei radioasema keskeyttänyt yhtään kertaa lähetyksiään.”

Äänislinna. ”Eräs liikkuvista 1 kW:n tehoisista yleisradioasemista toimi koko vuoden Äänislinnassa entisellä Neuvostoliiton yleisradioaseman alueella. Asema lähetti 385 kj/s (779 m) aaltopituudella. Sen voimanlähteenä oli 2 kpl. polttomoottoreita, jotka pyörittivät vaihtovirtageneraattoreita. Sen lisäksi radioasema sai sähkövoimaa myös Äänislinnan kaupungin sähköverkosta. 6. VI pystytettiin radioasemalle 60 metrin korkuinen antennimasto ja 31.VIII toinen samanlainen masto. Uusien mastojen ansiosta suurentui radioaseman kuuluvaisuusalue huomattavasti. Aseman lähetykset ovat kuuluneet verraten hyvin Syvärin rintamalle saakka. Äänislinnassa toimi yleisradioaseman lisäksi lankaradio, joka sai ohjelmansa pääasiallisesti Äänislinnan yleisradioasemalta. Lankaradion hoito kuului kokonaan puolustuslaitokselle.”

Yleisradiostudiot

Helsinki. ”Päästudiossa Helsingissä suoritettiin jatkuvasti uudistustöitä. Tarkkaamojen automatisointia jatkettiin.”

Kuopio. ”Kun Kuopion yleisradioaseman tehoa talvisodan jälkeen oli huomattavasti nostettu, ei Kuopion entinen Hapelähteenkadun 6:ssa sijainnut studio enää voinut täyttää niitä vaatimuksia, mitä uuden aseman studiolle kohtuudella voitiin asettaa. Sitäpaitsi Kuopion vanhassa studiossa sateen aiheuttama rapina häiritsi usein ohjelmansuoritusta. Sen tähden oli ryhdyttävä toimenpiteisiin uuden studion aikaansaamiseksi Kuopioon. 3. II vuokrattiin Kiinteistö­-osakeyhtiö Rohtolan uudisrakennuksesta 165 m2:n suuruinen huoneisto Kuopion yleisradiostudiota varten. Talo valmistui kesällä sellaiseen kuntoon, että studiohuoneistossa voitiin ryhtyä tekemään akustisia rakenteita. 13. IX lähetettiin uudesta studiosta ensimmäisen kerran ohjelmaa.”

Sortavala. ”Sortavalan studio sijaitsi ennen talvisotaa kaupungin juhlahuoneiston rakennuksessa. Tämä rakennus säilyi sodissa suhteellisen hyvin ja rakennus voitiin kunnostaa käyttökelpoiseksi pienin korjauksin. 13. X. 1941 Yleisradio sopi Sortavalan Kaupungin Hoitokunnan kanssa juhlahuoneiston rakennuksessa sijaitsevan studiohuoneiston luovuttamisesta uudelleen Yleisradion käyttöön. 15. II oli studiosta ensimmäinen lähetys nykyisen sodan aikana.”

Tampere. ”Tammer-hotellin talossa sijaitseva Tampereen studio oli käynyt ajan mittaan kovin ahtaaksi. Kun studion musiikkiesitykset oli lähetettävä Tampereen Teknillisen Seuran kokoushuoneesta, aiheutui siitä kaikenlaisia hankaluuksia. Suomen Pankin ryhtyessä rakentamaan uutta toimitaloa Tampereelle pyydettiin Pankkia varaamaan uudesta talosta huoneisto Tampereen yleisradiostudiota varten. Tämän pankki tekikin ja on sen uudessa toimitalossa varattu 165 m2:n suuruinen huoneisto yleisradiostudiota varten. Uuden talon rakennustyöt edistyivät sota-ajan aiheuttamista raken-
nusvaikeuksista huolimatta niin pitkälle, että vuoden lopulla voitiin aloittaa uuden studiohuoneiston akustiset rakennustyöt.”

Viipuri. ”Kun Viipurin yleisradioasema alkoi säännöllisesti lä­hettää yleisradio-ohjelmaa, oli Viipuriin saatava oma studio. Perusteellisesti hävitetyssä Viipurissa oli varsin vaikeata saada huoneistoa studiota varten. Aluksi käytettiin studiona erästä Pyöreässä Tornissa olevaa pientä huonetta, mutta 19. IV päästiin muuttamaan varsinaiseen studiohuoneistoon, joka oli saatu vuokratuksi eräästä valtion omistamasta talosta. Studion lattiapinta on 115 m2.”

Äänislinna. ”Äänislinnassa oli studio sijoitettu aluksi radioaseman vieressä olevaan henkilökunnan rakennukseen Karamäelle, mutta kun studiota varten varattu tila oli kovin ahdas ja studio etäällä kaupungista, ryhdyttiin toimenpiteisiin studion saamiseksi Äänislinnan kaupungissa. 25. VIII saatiin studiotaloksi luovutettu rakennus kunnostetuksi, jolloin studiotoiminta kokonaisuudessaan voitiin siirtää sinne. Talossa on kaksi studiohuonetta sekä niiden vieressä tarkkaamo. Sitäpaitsi on talossa tarpeelliset toimisto-, harjoitus- ja odotushuoneet, keittiö, ruokasali ja teknilliset huoneet.”

Vuoden 1942 lopussa oli Yleisradiolla käytettävissä studiot seuraavissa kaupungeissa: Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylässä, Kemissä, Kuopiossa, Lahdessa, Mikkelissä, Oulussa, Pietarsaaressa, Porissa, Sortavalassa, Tampereella, Turussa, Vaasassa, Viipurissa ja Äänislinnassa.

Vuosikirja 1943

”Sama pyrkimys ohjelmistoon saattamiseen luonteeltaan yhä suuremmassa määrin rauhanomaiseksi, mistä jo v:n 1942 vuosikertomuksessa mainittiin, oli todettavissa myös v. 1943. Niinpä sellainen ohjelmakohta kuin »Siirtoväen päivänkysymyksiä» voitiin vuoden alusta lähtien jättää yleisohjelmasta kokonaan pois; käytännöllisiä siirtoväen kysymyksiä käsiteltiin tämän jälkeen yksinomaan Viipurin ja Sortavalan paikallisohjelmissa, joissa Päämajan sotilashallinto-osastolla oli koko alkupuolen vuotta käytettävissään kiinteä ohjelma-aika.

Paikallinen ohjelmatoiminta laajeni vuoden varrella jonkin verran. Vanhastaan lähettivät kaikki muut yleisradioasemat, paitsi Lahden ja Helsingin asemat, paikallisohjelmia (ne olivat kaksikielisiä Turussa, Vaasassa ja Pietarsaaressa). Kun Rovaniemen yleisradioasema syksyllä aloitti toimintansa, se ryhtyi lähettämään myös joka sunnuntai tunnin mittaisia paikallisohjelmia sekä kahdesti viikossa (ruots. iltauutisten aikana 19.15) lyhyitä pakinoita; vähän myö­hemmin tulivat tähän lisäksi lauantai-iltojen pienet äänilevykonsertit. Jumalanpalvelukset radioitiin vuoroin Perä-Pohjolan eri kirkoista.
Rovaniemen paikallisohjelmiin on myös sisältynyt huomattava joukko Kemin studiosta otettuja ohjelmanumeroita. Hieman myöhemmin perustettiin Kokkolaan yleisradiostudio, josta lähetettiin aluksi yksi, myöhemmin kaksi suomen- ja ruotsinkielistä paikallisohjelmaa kuussa Pietarsaaren yleisradioaseman kautta. Pietarsaaren studiosta lähetettyjen paikallisohjelmien määrä taas tästä johtuen väheni yhdellä suomen- ja yhdellä ruotsinkielisellä ohjelmalla kuussa.

Sotatoimialueelle perustettiin pääasiassa rintamajoukkoja varten entisten lisäksi eräitä uusia yleisradioasemia, jotka lähettivät osittain Lahden ohjelmaa, osittain omia ohjelmiaan. Sotilaille tarkoitettujen lähetysten ohella on mainittava »Aunuksen radion» runsaat karjalan- ja vepsänkieliset lähetykset. Näiden yleisradioasemien koko toiminta oli sotilasviranomaisten alaista.

Yleisradion ja Nuorten Talkoiden toimesta järjestettiin 29. VIII ja 19. IX välisenä aikana puolukankeräyskilpailu, johon saivat osallistua vuonna 1928 ja sen jälkeen syntyneet nuoret. Kilpailussa otettiin huomioon ainoastaan ne puolukat, jotka kukin kerääjä oli kilpailuaikanaan myynyt keräilyliikkeille tai sota- ym. sairaaloille. Palkinnot, jotka olivat erilaisia nuorille mieluisia esineitä, kotieläimiä ym., järjesti Nuorten Talkoot. Kilpailun onnistumiseksi Yleisradio antoi Nuorten Talkoiden käytettäväksi joukon »Tänään»-esityksiä sekä yhteensä 20 suomen- ja 10 ruotsinkielistä 3— 5 min. pituista tiedoitustilaisuutta iltauutisten jälkeen. Kilpailukorttinsa lähetti Helsinkiin yhteensä 11.747 kilpailijaa, jotka olivat poimineet ja myyneet keräilyliikkeille yhteensä noin 2.000.000 kiloa puolukoita. Voittajaksi kilpailussa tuli 14-vuotias Margit Laxen Jepualta. Hänen tuloksensa oli 1.407 kg. Häntä ja toisella sijalle tullutta samoin 14-vuotiasta alajärveläistä Matti Joensuuta, jonka tulos oli 1.340 kg, haastateltiin kilpailun päätyttyä radiossa. Suurelta osalta puheenaolevan kilpailun ansiosta kerättiin maassa puolukoita monin verroin enemmän kuin aikaisempina vuosina.”

Puolustusvoimain ohjelmat

”Helmikuun alkupäiviin 1943 saakka saneltiin edellisen vuoden tapaan uutisia joukoille klo 7.00—7.25 ja klo 7.25— 7.30 välitettiin asemiestiedoituksia. Sen jälkeen uutisten sanelu jäi pois, ja asemiestiedoitukset siirrettiin klo 7.00:ksi. — Arkipäivisin radioitiin äänilevy konsertti klo 11.10— 11.30 suomeksi kuulutettuna, paitsi tiistaisin, jolloin sanottu konsertti kesti klo 11.40:een, siitä klo 11.25 ja 11.40 välinen aika ruotsiksi kuulutettuna. Sunnuntaisin aamupäivälähetys oli klo 8.50—9.05 (joko äänilevyjä tai selostuksia). — Iltapäivälähetysten aika oli klo 18.25— 19.00, siitä maanantaisin ja perjantaisin klo 18.45— 19.00 ruotsinkielistä ohjelmaa.”

Yleisradioasemat

Helsinki. ”Radioasema lähetti koko vuoden 10 kW:n teholla ja aseman jaksoluku oli 1420 kj/s (211 m). Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa. Lähetin toimi moitteettomasti 13 käyttövuodestaan huolimatta. 4. VIII valmistui suora puhelinyhteys radioasemalta Helsingin päästudioon.”

Joensuu. ”Asema toimi koko vuoden 1 kW:n tehoisena. Jaksoluku oli 1. I ja 29. VII välisenä aikana 271 kj/s (1107 m) ja 30. VII ja 31. X II välisenä aikana 310 kj/s (968 m). Aseman toimintaa vaikeuttivat jonkin verran sähköverkostossa esiintyneet häiriöt. Niiden vuoksi aseman lähetys keskeytyi 27 eri kertaa. Lähettimessä itsessään esiintyi vain 2 vikaa. Kesän aikana asema otti ohjelmansa suureksi osaksi releoimalla.”

Kuopio. ”Sota-aikana tilapäisesti kokoonpantu lähetin toimi entisellä jaksoluvulla 527 kj/s (569 m). Sen teho oli tammikuussa 20 kW. Helmikuun alussa aseman teho pienennettiin 10 kW:iin. Elokuun alussa aseman teho pienennettiin vielä siitäkin 1 kW:iin, jonkalaisena asema toimi 4. X II saakka, minkä jälkeen asema purettiin ja lähetettiin yhtiön työpajaan Helsinkiin.”

Savon uuden yleisradioasema. ”Kesällä 1943 pystytettiin asemalle 155 m:n korkuinen antennimasto. Se valmistui 7. VIII. Työn suoritti J. Mannerin Konepaja Lahdesta. Antennimaston ympärille upotettiin n. 70 cm:n syvyyteen maajohtoverkko, ja siihen käytettiin 2,5 mm:n vahvuista kuparilankaa yhteensä n. 10 km. Uudelta yleisradioasemalta rakennettiin Kuopion kaukopuhelinkeskukseen nelikierre 2,5 mm kuparilangasta, jolloin saatiin radioasemalle tarvittavat ohjelmayhteydet sekä suora puhelinyhteys Kuopion paikalliskeskukseen. Lähetyskoneiston asennustyöt aloitettiin 27. III, ja lähetin valmistui kokeilukuntoon 17.IX. Ensimmäisen kerran asema lähetti ohjelmaa 25. IX. Uuden aseman antenniteho on 30 kW, ja sen jaksoluku on sama kuin Kuopion entisen yleisradioaseman nim. 527 kj/s (569 m). Jotta keskeneräiset työt radioasemalla saataisiin loppuun suoritetuiksi, uusi asema lähetti aluksi vain iltalähetykset, kun taas päivälähetykset lähetettiin vanhan aseman kautta. Uusi asema saatiin lopulliseen kuntoon 5. X II mennessä, jolloin vanha asema poistettiin kokonaan käytännöstä. Savon uusi yleisradioasema on täysin nykyaikainen, ja se täyttää suuret teknilliset vaatimukset.”

Lahti. ”Lahden suurasema toimi koko vuoden 166 kj/s (1807 m) jaksoluvulla. Aseman antenniteho oli 150 kW. Sota ei ole sanottavasti häirinnyt radioaseman lähetyksiä. Radioaseman työpajassa rakennettu Rovaniemen yleisradiolähetin, jonka antenniteho on 15 kW, lähetettiin Rovaniemelle helmikuussa. Samalla ryhdyttiin aseman työpajassa rakentamaan uutta 15 kW:n tehoista yleisradiolähetintä. Työvoiman ja tarveaineiden
puutteen johdosta uusi lähetin valmistuu aikaisintaan vuoden 1944 lopussa.”

Oulu. ”Radioasema lähetti koko vuoden 433 kj/s (693 m) jaksoluvulla ja 10 kW:n tehoisena. Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa.”

Pietarsaari. ”Radioasema toimi koko vuoden 1500 kj/s (200 m) jaksoluvulla. Aamu- ja päivälähetykset radioasema lähetti arkisin vanhalla 0,2 kW:n lähettimellä ja muut lähetykset uudella 0,5 kW:n lähettimellä. Radioaseman sähköenergian saanti varmistui Havan uuden muuntoaseman valmistuttua huhtikuussa. 11. XI saksalainen sotilaslentokone katkaisi hätälaskupaikkaa etsiessään radioaseman antennin. Uuden teräsköyden vieminen jäiseen 60 m:n korkuiseen mastoon kovassa tuulessa oli tietysti sangen hankalaa. Lähetyksen keskeytys voitiin kuitenkin supistaa vain puoleksi päiväksi. Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa.”

Pori. ”Porin lyhytaaltoasemalla oleva paikallislähetin toimi koko vuoden 1429 kj/s (210 m) jaksoluvulla ja sen teho oli 0,25 kW. Jaksoluvun heilumisen estämiseksi asennettiin lähettimeen syksyllä jännitteen tasoittajaputki. Sota ei aiheuttanut häiriöitä radioaseman toiminnalle. Asemalla on koko vuoden ollut käytännössä eräs Posti-ja lennätinhallitukselle kuuluva lähetin. Porin vanha yleisradioasema oli edelleen luovutettu suojeluskunnan käyttöön.”

Rovaniemi. ”Yhtiön hallintoneuvosto oli kokouksessaan 14. XI.42 päättänyt ryhdyttäväksi kiireellisiin toimenpiteisiin yleisradioaseman rakentamiseksi Rovaniemelle. Radioaseman tarvitseman maa-alueen, suuruudeltaan n. 2,5 hehtaaria Rovaniemen kauppala lahjoitti yleisradioyhtiölle. Jotta radioasema saataisiin mahdollisimman nopeasti valmiiksi, sijoitettiin koneisto puuparakkiin, vaikka tällainen rakennus onkin tulenvaarallinen. 

Puuparakki valmistui helmikuussa, jolloin siihen sijoitettiin Lahden radioasemalla rakennettu 15 kW:n tehoinen lähetin. Koneiston asennustyöt saatiin loppuunsuoritetuiksi elokuun alkuun mennessä. Myös antennimastot oli rakennettava väliaikaisiksi, sillä suuren teräsmaston hankinta olisi vienyt liian paljon aikaa. Asemalle rakennettiin 2 kpl 60 m:n korkuisia tuettuja puumastoja, joiden väliin antenni vedettiin. Mastot valmistuivat 15. VI. 

Radioaseman rakennustöitä vaikeutti ja hidastutti koko rakennusajan työvoiman ja tarveaineiden puute. Työvoimaviranomaiset antoivat luvan käyttää radioaseman rakennustöissä vain kahtakymmentä 18— 54 vuoden ikäistä työntekijää. Tämä työntekijöitten lukumäärä oli kovin vähäinen, kun otetaan huomioon työn suuruus ja kiireellisyys. Myös välttämättömien tarveaineiden ostolupien saanti tuotti suuria vaikeuksia. Rakennustyön aikana Yleisradio sai Lapin läänin maaherralta Kaarlo Hillilältä tehokasta apua. Hänen ansiotaan on, että radioasema saatiin kesällä toimintakuntoon. Radioasemalla suoritettiin ensimmäiset kokeilut 25. VII. Aseman jaksoluku oli aluksi 271 kj/s (1107 m) sekä 9. VIII lähtien 246 kj/s (1220 m). Tällä jaksoluvulla radioasema toimi vuoden loppuun saakka.

Radioasema lähetti aluksi vain Yleisradion iltaohjelmat, jotka radioasema sai Oulusta valtion kaukopuhelinjohtojen välityksellä. Puhelinjohtojen ylikuormituksen tähden radioasema ei voinut saada päivällä lankayhteyttä Ouluun, joten päiväohjelmia ei voitu siirtää lankateitse radioasemalle. Näiden ohjelmien lähettäminen kävi mahdolliseksi vasta sitten, kun radioaseman releoimislaitteet valmistuivat, jolloin ohjelma saatiin asemalle radioteitse. Radioaseman vihkiäiset pidettiin 19. IX, ja asema on siitä lähtien toiminut säännöllisesti. 

Radioaseman toimintaa on suuresti vaikeuttanut sähköenergian puute. Rovaniemen sähkölaitos voi antaa sähköenergiaa vain hyvin rajoitetusti. 7. X I kaatui puu radioasemalle menevän voimalinjan päälle aiheuttaen vaurioita sekä ilmalinjassa että maakaapeleissa. Vikojen johdosta radioaseman lähetys keskeytyi 7. ja 12. X I väliseksi ajaksi. ”

Sortavala. ”Radioasema toimi koko vuoden 1 kW:n tehoisena ja 620 kj/s (484 m) jaksoluvulla. Lähetyksessä sattui keskeytyksiä etupäässä sähköhäiriöiden johdosta. Radioasema sai lankateitse ohjelmaa Viipurista. Ohjelmansiirtolinja oli aluksi huono, mutta vuoden mittaan voitiin sitä tuntuvasti parantaa. Päiväohjelmat radioasema otti Lahdesta releoimalla.”

Tampere. ”Tampereen radioasema lähetti koko vuoden 1 kW:n teholla ja 1522 kj/s (197 m) jaksoluvulla. Sota ei häirinnyt aseman toimintaa. Radioasemalle sijoitettu suuri vahvistinkeskus Tampereen kautta meneviä ohjelmia varten on käynyt liian pieneksi, kun kauttakulkevien ohjelmien luku on kasvanut. Radioaseman kautta saattaa mennä viisikin erillistä ohjelmaa samanaikaisesti. Vahvistinkeskuksen laajentamiseen on jo ryhdytty.”

Turku. ”Radioasema toimi koko vuoden 40 kW:n tehoisena ja 895 kj/s (335 m) jaksoluvulla. Sota ei häirinnyt radioaseman toimintaa.”

Vaasa. ”Radioasema lähetti koko vuoden 749 kj/s (400 m) jaksoluvulla ja 10 kW:n tehoisena. Sotatilan aiheuttamia keskeytyksiä ei ollut yhtään.”

Viipuri. ”Radioasema toimi 1 kW:n tehoisena ja 610 kj/s (492 m) jaksoluvulla vuoden alusta 23. I X saakka. Tällöin Viipurin lähetin siirrettiin puolustusvoimien käyttöön. Viipuriin sijoitettiin pieni n. 0,1 kW:n tehoinen sotasaalislähetin, joka aloitti lähetyksensä 832 kj/s (360 m) jaksoluvulla. Sotasaalislähettimen kunto oli aivan huono, joten lähetykset olivat laadultaan hyvin heikkoja. Sentähden oli ryhdyttävä toimenpiteisiin uuden, paremman lähettimen hankkimiseksi Viipuriin. Sota ei sanottavasti häirinnyt radioaseman toimintaa.”

Vuosikirja 1944

”Vuoden 1944 ohjelmatoiminnassa kuvastuvat selvästi kansamme elämässä samaan aikaan esiintyneet tärkeät vaiheet. Niinpä näkyy siinä helmikuun pommituskausi väestönsuojelua koskevien esitysten runsaana lisääntymisenä; maaliskuussa toimintansa aloittanut »radiokoulu» oli taas suoranaista seurausta siitä, että vaara-alueen oppikoulut olivat joutuneet sulkemaan ovensa. 

Kun taistelutoiminta kesäkuussa kiihtyi ja karjalaisten uusi evakkotaival sen seurauksena alkoi, ilmestyivät ohjelmaan sellaiset sarjat kuin »Aseveljien tiedonantoja», »Aseveljien näkökulmasta» sekä siirtoväen osoitteentiedustelut. Loppukesällä ruvettiin karjalaiselle siirtoväelle järjestämään säännöllisiä tiedoitusohjelmia nimellä »Haastaiha asjat paranoot» kun Perä-Pohjolastakin syksyllä oli ryhdytty evakuoimaan väestöä, näiden ohjelmien luonne muuttui koko siirtoväkeä koskevaksi ja ne saivat nimen »Siirtoväen 10 minuuttia». Hieman myöhemmin Lapin läänin siirtoväelle tarkoitetut ohjelmat kuitenkin sijoitettiin kokonaan Pohjois-Suomen yleisradioasemien paikallislähetyksiin.

Valtion päämiehen vaihdos sekä välirauhan valmistelu ja solmiaminen kuvastuvat elo-syyskuussa useina arvovaltaisina esityksinä. Taistelu vaiheen aikana oli ohjelmaan palautettu joukoille tarkoitettu virallisen tiedotuksen ja uutisten sanelu, joka oli tarpeettomana lopetettu helmikuussa 1943. Tätä jatkettiin aina marraskuun alkuun, jolloin sen loppuessa poistettiin ohjelmasta myös koko sodan ajan jatkuneet asemiestiedoitukset. Viimeinen puolustusvoimain ohjelma oli lähetetty 23. 9.

Saksalaisille joukoille välitetyissä uutislähetyksissä, joissa Yleisradion osuus oli puhtaasti teknillinen, oli vuoden varrella tapahtunut erilaisia järjestelyjä; huhtikuun alkupuolelta kesäkuun puolivä­liin ne oli lähetetty vain Lahden aseman kautta (aikaisemmin myös Helsingin, Oulun ja Rovaniemen kautta), sen jälkeen niitä lähettivät vain Turku ja Kuopio, kunnes ne 3. 9 kokonaan lakkasivat.”

Yleisradioasemat

Helsinki. ”Radioaseman teho oli koko vuoden 10 kW ja jaksoluku 1420 kj/s (211 m). Radioaseman toiminta häiriintyi jonkin verran Helsinkiä pommitettaessa 6, 16 ja 26 päivänä helmikuuta. Pommituksessa 6. 2. 44 pommeja putosi aseman läheisyyteen, jolloin radioaseman ikkunoita särkyi, tiilikatto vioittui ja itäisen antennimaston tukivaijereita katkesi. Myös ohjelmakaapeli vioittui neljästä kohden. Pommituksen johdosta lähetys keskeytyi 4 tunnin 40 minuutin ajaksi. Ohjelmakaapelin vioittumisen tähden oli radioaseman otettava väliaikaisesti ohjelmaa radioteitse Lahdesta.

Helsingin seuraava pommitus 16. 2. 44 aiheutti vielä enemmän vaurioita. Asemalla särkyi toistasataa ikkunaa ja sama antennimasto vioittui niin pahoin, että se oli vähällä kaatua. Tyynen ilman ansiota on, ettei näin tapahtunut. Vaurioista huolimatta radioasema saattoi lähettää ohjelmia jo seuraavana päivänä, tosin väliaikaista antennia käyttäen ja pienellä teholla.

Kolmannessa pommituksessa 26. 2. 44 katkesi jälleen ohjelmayhteys ja sähkövirran saanti. Lähetys oli keskeytyksissä kaikkiaan 8 tuntia 5 minuuttia. Sodan vuoksi oli radiolaitteiden ympärille rakennettu hirsinen sortumankestävä katos sekä ikkunoiden eteen sirpalesuojät. Sotilasviranomaisten taholta annettiin radioasemalle radiohiljaisuusmääräys 3 kertaa. Näistä aiheutui lähetyksen keskeytyksiä yhteensä 15 tuntia 10 minuuttia.”

Joensuu. ”Radioaseman teho oli koko vuoden 1 kW ja jaksoluku 310kj/s (968 m). Lähetin toimi koko ajan moitteettomasti. Antennimasto tarkastettiin ja pultit kiristettiin 27. 7. 44. Sotilasviranomaiset antoivat radiohiljaisuusmääräyksiä 9 kertaa, jotka aiheuttivat lähetyskeskeytyksiä yhteensä 5 tunnin 54 minuutin ajaksi. Sotilaslentokoneiden suunnistamiseen tarkoitettuja erikoislähetyksiä radioasema lähetti 252 kertaa, yhteensä 420 tunnin 35 minuutin aikana.”

Kuopio. ”Kuopion radioaseman jaksoluku oli 527 kj/s (569 m) ja sen teho 30 kW. Ankaran ukonilman aikana 26. 5. 44 antenniin iskenyt salama poltti antenni- ja  syöttöjohtoampeerimittarit, vioitti ohjelmakaapelia ja puhelinkaapeleita sekä rikkoi automaattikeskuksen. Radioasema lähetti sotilaslentäjille tarkoitettuja suuntimislähetyksiä yhteensä 77 kertaa ja näiden lähetysten yhteenlaskettu aika oli 133 tuntia 40 minuuttia. Sodan vuoksi radioaseman ei tarvinnut kertaakaan keskeyttää lähetyksiänsä. 

Radioaseman paikka on ensimmäisen vuoden käytön jälkeen osoittautunut erittäin sopivaksi. Lähetykset kantautuvat hyvän antennirakenteen ja edullisen paikan ansiosta suhteellisen kauas.”

Lahti. ”Lahden suuraseman antenniteho oli n. 150 kW ja jaksoluku 166 kj/s (1807 m). Lähetin toimi koko vuoden ajan hyvin ja tarkastusmittaukset osoittivat lähettimen laadun pysyneen aikaisempien vuosien tasolla. Kesällä v. 1944 maalattiin radioaseman 150 m korkuiset antennimastot. Työn suorittivat radioaseman omat teknikot. Työhön käytettiin maalia ja tärpättiä n. 1.000 kg. Radioaseman antenni laskettiin alas 3. 11. 44 ja vioittuneet kohdat korjattiin.

Sotilasviranomaisten määräämiä erikoislähetyksiä radiosuuntimisia varten radioasema lähetti 12 kertaa, yhteensä 25 tuntia 25 minuuttia. Radiohiljaisuusmääräyksiä radioasema sai vuoden aikana 11 kertaa, ja ne aiheuttivat keskeytyksiä lähetyksessä yhteensä 11 tunnin 08 minuutin ajaksi. 

Vuoden alkupuolella rakennettiin lähetyssäkin hirsistä sortumankestävä katos ja lähettimen ympärille sekä ikkunoiden eteen pystytettiin sirpalesuojat. Myös mastoeristimet suojattiin tukevilla soralaatikoilla. Sotilasviranomaiset asettivat radioasemalle 23. 6. 44 sotilasvartion, johon kuului 24 miestä. Radioaseman alueen ympärille oli sitäpaitsi rakennettu piikkilankaesteet. Sotilasvartio poistettiin radioasemalta 30. 10. 44. 

Radioaseman putkivarasto on sodan aikana jatkuvasti pienentynyt, joten on ollut pakko ryhtyä toimenpiteisiin lähetysajan supistamiseksi. Niinpä aseman lähetysaikaa lyhennettiin kesällä huomattavasti.”

Oulu. ”Radioaseman teho oli koko vuoden ajan 10 kW ja jaksoluku 433 kj/s (693 m). Lähetin toimi hyvin. Oulun pommituksessa 21. 2. 44 suurjännitelinja katkesi, mistä aiheutui lähetyksen keskeytys puolen päivän ajaksi. Radioaseman ohjelmakaapelikin vioittui kerran kranaatinsirpaleesta. Siinä esiintyi sitäpaitsi kaksi muuta vikaa, jotka aiheutuivat lyijyvaipan murtumisesta. Radioaseman ikkunoiden eteen tehtiin lankuista ja sorasta sirpalesuojukset. Sotilasviranomaisten määräämiä erikoislähetyksiä lentokoneitten radiosuuntimisia varten radioasema lähetti yhteensä 407 tunnin 05 minuutin ajan. Radiohiljaisuusmääräyksiä asema sai kaikkiaan 12 kertaa, joista aiheutui lähetyksen keskeytyksiä yhteensä 15 tunnin 50 minuutin ajaksi.”

Pietarsaari. ”Radioaseman jaksoluku oli 1500 kj/s (200 m). Asemalla oli käytännössä sekä 0,25 kW:n että 0,5 kW:n lähettimet. Edellisellä lähetettiin arkisin aamupäivä- ja päivälähetykset ja jälkimäisellä kaikki muut lähetykset. Radioaseman toiminnalle antoivat erikoisen leimansa monet paikallislähetykset. Radioasema lähetti vuoden lopussa säännöllisesti viittä eri paikallisohjelmaa, nimittäin Pietarsaaren suom. ja ruots., Kokkolan suom. ja ruots. paikallisohjelmia sekä Lapin Radion paikallisohjelmia. Paikallisohjelmien lukumäärä oli 203.”

Pori. ”Porin paikallisaseman teho oli 1 kW ja jaksoluku 1429 kj/s (210 m). Vuoden alussa otettiin radioasemalla käytäntöön varsinainen 1 kW:n tehoinen lähetin ja aikaisempi väliaikainen 0,25 kW:n lähetin luovutettiin Viipuriin. Lähettimien vaihdos paransi tuntuvasti aseman kuuluvaisuutta.  Sotilasviranomaiset antoivat radioasemalle radiohiljaisuusmääräyksen vain yhden kerran. Kun saksalaiset Porista poistuessaan 15. 9. 44 räjäyttivät Porin lentokentällä miinoja, radioaseman rakennuksesta särkyi joukko ikkunoita ja ohjelmakaapeli vioittui kymmenestä eri kohdasta. Radioaseman sirpalesuoja valmistui 9. 5. 44. Porin vanha yleisradioasema oli luovutettu puolustuslaitoksen käyttöön. Se saatiin takaisin 16. 11. 44. Radioasemalla ollut posti- jalennätinhallitukselle kuuluva 1 kW:n tehoinen sähkötyslähetin siirrettiin pois 14. 11. 44.”

Rovaniemi. ”Radioasema oli toiminnassa 1.1— 8. 9. 44. Radioaseman teho oli n. 10 kW ja jaksoluku 246 kj/s (1.225 m). Radioaseman koneisto oli rakennettu n. 15 kW:n tehoiseksi, mutta sähkö­voiman puutteen johdosta aseman teho oli rajoitettava n. 10 kW:iin ja sen allekin. Aamulähetyksiä klo 06.00— 09.00 ei 10. 1— 23. 2. 44 voitu ollenkaan lähettää sähkötehon vähyyden vuoksi.

Päämajan viestikomentaja antoi määräyksen radioaseman evakuoimisesta pohjoisessa kehittymässä olevien sotatoimien vuoksi. Mainittuna päivänä päivälähetyksen jälkeen koneistoa ryhdyttiin purkamaan. Tavaroiden kuljetus radioasemalta rautatieasemalle oli autojen puutteen vuoksi erittäin vaikeata. Rautatieasemalla laitteet sijoitettiin kolmeen rautatievaunuun, joista ensimäinen tuli lähtökuntoon 9. 9, toinen 11. 9 ja kolmas 13. 9 Näiden lisäksi radiolaitteita sijoitettiin myös erääseen sotilasyksikön vaunuun. Vaunut lähetettiin Seinäjoelle. Siellä oli tavaroille varattu hyvä varastoimispaikka E. Pohjanmaan I. Skp:n varastossa. Kun tavaravaunu, jossa oli radioaseman tärkeimmät koneistot, ei saapunut Ouluun, lähdettiin sitä etsimään, jolloin se löytyi 18. 9 Jaatilan asemalta. Sieltä se saatiin lähetetyksi edelleen. Paitsi rautateitse lähetettiin pieni määrä tavaroita kahdessa sotilasautossa Rovaniemeltä Ouluun. Seinäjoelta radioaseman kaikki laitteet siirrettiin joulukuun alussa Porin yleisradioasemalle säilytettäviksi.

Rovaniemen vapauduttua kävi ilmi, että saksalaiset olivat tuhonneet Rovaniemen yleisradioaseman rakennukset ja antennimastot. Hävitys oli ollut niin perusteellinen, että jopa kaivon maanpinnalla oleva kehys oli poltettu. Vain asemalle tuleva voimajohtolinja oli jonkinlaisessa kunnossa. Saatujen kuuluvaisuusilmoitusten mukaan Rovaniemen yleisradioasema kuului hyvin aina Inarin järvelle saakka, ja yleisradioasemalla oli epäilemättä suuri merkitys Pohjois-Suomen radiokuuntelijoille.”

Sortavala. ”Radioasema oli toiminnassa 1. 1— 6. 9. 44. Sen teho oli 1 kW ja jaksoluku 620 kj/s (484 m). Sodasta huolimatta radioasema aloitti kymmenennen toimintavuotensa rauhanomaisissa olosuhteissa. Ilmavaaran tähden ei asema kertaakaan keskeyttänyt lähetystään, eikä radioasemalle annettu radiohiljaisuusmääräyksiä. Radioaseman laitteet toimivat hyvin, mutta sähkövoiman katkeamiset aiheuttivat keskeytyksiä lähetyksissä. Näitten keskeytysten yhteenlaskettu aika oli 6 tuntia 07 minuuttia. Sen jälkeen kun Sortavalassa annettiin pakkoevakuoimismääräys 4. 9. 44, jatkoi radioasema mielialan rauhoittamiseksi toimintansa 6. 9. 44 saakka, jolloin ryhdyttiin evakuoimiseen . Sen radiolaitteet lähetettiin Savon yleisradioasemalle varastoi-
taviksi.”

Tampere. ”Radioaseman teho oli 1 kW ja sen jaksoluku 1522 kj/s (197 m). Lähettimessä ei esiintynyt mainittavia vikoja. Radiohiljaisuusmääräyksiä ei radioasemalle annettu, eikä lähetystä tarvinnut muutenkaan sodan vuoksi keskeyttää.”

Turku. ”Radioaseman teho oli 40 kW ja jaksoluku 895 kj/s (335 m). Vuoden lopulla oli pakko pienentää antennitehoa kireäksi käyneen putkitilanteen vuoksi. Sotilasviranomaisten määräyksestä lähetettiin lentäjille tarkoitettuja suuntimislähetyksiä kaikkiaan 13 kertaa, yhteensä 21 tunnin 45 minuutin aikana. Ilmahälytysten vuoksi ei radioaseman lähetyksiä kertaakaan katkaistu. Sotilasviranomaiset antoivat radioasemalle radiohiljaisuusmääräyksiä 3 kertaa, joista aiheutui lähetyksen keskeytyksiä yhteensä 5 tunnin 16 minuutin ajaksi. Radioaseman ikkunat ja ovet suojattiin sepelikivilaaatikoilla. Sepeliä käytettiin suojaukseen kaikkiaan 80 m3.”

Vaasa. ”Radioaseman teho oli 10 kW ja jaksoluku 749 kj/s (400 m). Ilmahälytykset aiheuttivat keskeytyksiä lähetyksissä yhteensä 3 tunnin 07 minuutin
ajaksi. Radioasemalle sijoitettiin 16. 10. 44 400 W:n tehoinen sotilaslähetin. Sitä varten rakennettiin sinne n. 20 metrin korkuinen puumasto. Lähetin oli ilmavoimien käytössä. Radioasemalle rakennettiin sirpalesuoja, johon mahtui 8 henkeä. Se valmistui 1. 9. 44.”

Viipuri. ”Radioasema oli toiminnassa 1. 1— 16. 6. 44. Vuoden alussa oh radioasemalla käytössä huono väliaikainen lähetin, jonka teho oli n. 0,1 kW ja jaksoluku 832 kj/s (360 m). Radioasema sai Porista 10. 2. 44 siellä aikaisemmin paikallislähettimenä toimineen 0,25 kW:n tehoisen lähettimen, joka oli laadultaan täysin tyydyttävä. Lähettimen jaksoluku oli 610 kj/s (492 m). 

Sotatoimien kehittyessä oli radioaseman toiminta lopetettava 16. 6. 44. Radioaseman laitteet varastoitiin ensin Korven asemalle, josta ne rauhan tultua siirrettiin Yleisradion työpajaan Helsinkiin. Toimintansa aikana radioaseman ei tarvinnut kertaakaan keskeyttää lähetyksiään pommitusten tai radiohiljaisuusmääräysten tähden.”

Studiot

”Helsingin päästudiossa toiminta oli varsin rauhanomaista. Kaikki radiotalon studiot olivat ahkerassa käytännössä, eikä ohjelmansuoritusta katkaistu päivällä ilmahälytyksenkään ajaksi. Pimeänä aikana ohjelmien suoritus sitä vastoin siirrettiin ilmahälytyksen sattuessa kellarikerroksessa olevaan pommisuojastudioon. Vain Helsingin pommitukset 6, 16 ja 26 päivänä helmikuuta aiheuttivat häiriöitä studiotoiminnassa. Radiotalo säilyi tosin suuremmitta vaurioitta, mutta melkein kaikki talon ikkunat särkyivät ja osa väliseiniäkin sortui pommien pudotessa suhteellisen lähelle. Varsinaiset radiolaitteet, jotka oli sijoitettu talon keskelle, eivät pommituksessa kuitenkaan vahingoittuneet.

Kun suuri osa studion teknillistä henkilökuntaa oli asepalveluksessa, oli lottia koulutettu hoitamaan studioteknikoiden tehtäviä. Huomattava osa studiolotista oli ylioppilaita. Lyhytaikaisesta ja puutteellisesta koulutuksesta huolimatta radiolotat selviytyivät heille uskotuista tehtävistä yleensä hyvin. Monet heistä kehittyivät varsin taitaviksi uudessa ammatissaan. Yleisradiotalon teknillistä kalustoa oli sodan vuoksi siirretty maaseutustudioihin.”

Vuosikirja 1945

”Kuluneena vuonna maamme kuuntelulupien määrä sivuutti merkittävän puolen miljoonan rajan. Kymmenkunta vuotta sitten olisi tätä määrää pidetty milteipä Suomen kuuntelijakunnan teoreettisena maksimina, mutta kehitys on tässä suhteessa niin meillä kuin muuallakin runsaasti ylittänyt arviot eikä nykyisen käsityksen mukaan miljoonan kuunteluluvan tavoitetta ole syytä pitää Suomessa mahdottomana.”

Puolen miljoonan rajapyykki sivuutettiin helmikuussa. Tapauksen johdosta vietettiin huhtik. 12 päivänä vaatimaton juhlatilaisuus Yleisradion henkilökunnan keskuudessa ja illan radio-ohjelma oli suurelta osaltaan omistettu tapaukselle. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Hiltunen piti radiossa puheen luonnehtien saavutuksen kulttuurimerkitystä ja ilmoittaen samalla, että kymmenelle Suomen vanhimmalle radiokuuntelijalle, jotka oli arvalla valittu 300 ensimmäisen, edelleen voimassaolevan kuunteluluvan omistajan joukosta, jaetaan kunniakirja ja viiden vuoden ilmainen kuuntelulupa. Nämä Suomen »kantakuuntelijat» ovat: Konemestari Frans Heinilä, Helsinki; Insinööri Alfons Alithan, Helsinki, Käpylä; Fil.tri Esko Aaltonen, Forssa; Toimitusjohtaja Gunnar Ähfelt-Arjamo, Lahti; Linjatarkastaja Antti Heikkonen, Helsinki; Varatuomari Edgar Brunou, Helsinki; Johtaja Yrjö Mäkelä, Vaasa; Lennätinteknikko Bruno Gustafson, Riihimäki; Piirtäjä Kalle Kinnunen, Kuopio ja Rautatievirkamies Eino Sarvela, Valkeakoski.”

Lähetysaikaa ryhdyttiin hiljalleen pidentämään. ”Vaikka vuonna 1945 elettiin jo kokonaan rauhan merkeissä, oli vähissä olevia lähetinputkia käytettävä erittäin säästeliäästi siihen hetkeen asti, jolloin saatiin varmuus uusien putkien saannista. Tilanne vaikeni kuitenkin vuoden varrella. Ensimmäinen pidennys oli lauantai-illan ohjelman jatkaminen radiotanssiaisilla, ensin klo 23.30 ja sitten klo 24.00 asti. Merkittävä ohjelma-ajan pidennys tapahtui, kun aamupäivän äänilevykonsertti klo 11.00— 12.00 palautettiin ohjelmaan kesäkuun 4 pnä. Syyskuun 2 pstä alkaen alettiin jälleen sunnuntailtapäivisin radioida Helsingin kaupunginorkesterin kansankonsertteja ja samana päivänä päästiin myös koko sunnuntain tauottomaan lähetykseen.”

Vuoden 1945 suuret maailmanpoliittiset tapahtumat heijastuivat myös vahvasti Yleisradion ohjelmissa. ”Toisen maailmansodan dramaattiset loppuvaiheet aiheuttivat paitsi useita ylimääräisiä uutislähetyksiä – nämä tärkeät uutiset tahdottiin tiedoittaa kuuntelijoille mahdollisimman nopeasti — useita suurempia ohjelmanmuutoksia. Toukokuun 3 pnä radioitiin Suurtorilta Berliinin valtauksen johdosta järjestetty kansalaisjuhla, jossa puhuivat ministerit Urho Kekkonen, Yrjö Leino ja Eero A. Vuori.”. 

”Toisen maailmansodan päättymistä, ensin Euroopan ja sitten Japanin V-päivää juhlittiin laajoin erikoisohjelmin. Toukokuun 5.pnä puhuivat pääministeri J. K. Paasikivi ja ministeri Mauno Pekkala sekä arkkipiispa Aleksi Lehtonen. Juhlaohjelmaan kuuluivat vielä yhdistyneitten kansakuntien kansallishymnit ja Sibeliuksen V sinfonia. Sodan päättymisen ja rauhan saapumisen johdosta puhuivat 8. 5 eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Lisäksi radioitiin suomeksi tulkittuna pääministeri Winston Churchillin puhe. Tasan klo 24.00’toukokuun 8 pnä julistivat Turun Tuomiokirkon kellot aselevon astuneen voimaan Euroopassa. Toukokuun 9 pnä radioitiin generalissimus Josef Stalinin puhe Euroopan sodan päättymisen johdosta. Eetteriä »kampaamalla» koottiin välähdyksiä voitonriemun ilmauksista eri puolilla maailmaa. Japaninkin antauduttua radioitiin 15. 8 Englannin kuninkaan ja 16. 8 pääministeri Attleen puheet sekä lopuksi 3. 9 välähdyksiä toisen maailmansodan päättymistä juhlivasta Moskovasta.”

Teknillinen toiminta

Yleisradioasemat lähettivät radio-ohjelmia vuonna 1945 samaan tapaan kuin edellisenä vuonna. ”Radioputkitilanne oli edelleen kireä, sillä uusia putkia ei ulkomailta saatu ja vanhat varastot oli käytetty loppuun. Putkien saannista neuvoteltiin englantilaisen Marconi-yhtymän kanssa, joka ilmoittikin olevansa suostuvainen toimittamaan radioputkia Suomeen, kunhan Suomen ja Englannin viranomaiset antavat siihen tarvittavat luvat.”

Heinäkuussa tapahtuneen auringonpimennyksen aikana suoritettiin kuuluvaisuuskokeiluja. Tällöin todettiin, että auringonpimennys sai aikaan varsin huomattavan »yöeffektin» radiolähetysten kuuluvaisuudessa. Havaintoja varten rakennettiin 50 watin lyhytaaltolähetin, joka auringonpimennyksen ajaksi sijoitettiin Kuopion yleisradioasemalle Pellesmäkeen. Myös Helsingin lyhytaaltoasema otti osaa auringonpimennyksen aikana suoritettuihin kokeiluihin. Suomen radioasemien lähetyksiä auringonpimennyksen aikana kuunneltiin myös Ruotsissa. Auringonpimennyksen yhteydessä tehtyjen havaintojen ja tutkimusten tulokset jätettiin Suomen Tieteelliselle Seuralle, joka antoi niistä Yleisradiolle erikoisen kiitosmaininnan.

Lähteet:

• Yle vuosikertomukset, https://yle.fi/aihe/yleisradio/vuosikertomukset/arkisto
• Yle Elävä Arkisto, https://www.flickr.com/photos/ylearkisto/
• Yle Elävä Arkisto, https://yle.fi/aihe/elava-arkisto

Yleisradion vuosikertomus vuodelta 1930 kertoo: ”Vuoden 1930 kuluessa on maamme yleisradioasemain teknillistä kuntoisuutta huomattavasti parannettu. Tampereelle rakennettiin kokonaan uusi yleisradioasema joka kaupungin suosiollisella myötävaikutuksella voitiin sijoittaa Pyynikin näkötorniin. Lähetyskoneisto on rakennettu Lahden yleisradioasemalla. Sen antenniteho on 0,7 kw. Uusi asema otettiin käytäntöön maaliskuun 1 p:nä.

Helsingin uusi yleisradioasema valmistui huhtikuussa 1930.  ”Tämän Pasilaan sijoitetun, 13 kw antennitehoisen ja kideohjatun lähetyskoneiston rakentaja on Standard Telephones &. Cables Limited Lontoossa. Aseman lyhyen aallon, 221,4 m, vuoksi kuuluvaisuusalue on suhteellisen suuresta antennitehosta huolimatta ollut hyvin rajoitettu”

Vuoden kuluessa pantiin alulle myöskin Viipurin uuden 10 kw antennitehoisen yleisradioaseman rakennustyöt. Samoin ryhdyttiin uudistamaan Porin yleisradioasemaa. Posti- ja lennätinhallituksen toimesta käytiin vuoden lopulla neuvotteluja Oulussa kaupungin viranomaisten kanssa uuden yleisradioaseman rakentamisesta sinne, mutta lopullinen ratkaisu jäi seuraavaan vuoteen.” 

Vuosikertomus 1931

Vuoden 1931 kuluessa välitti maassamme yleisradio-ohjelmia 8 yleisradioasemaa. Viereinen taulukko osoittaa näiden asemien aaltopituuden, antennitehon ja modulaatioasteen (= lähettimen tehokkuus) vuoden lopulla.

”Asemista ovat Lahti ja Helsinki lähettäneet sekä päivä- että iltaohjelmat. Viipurin uusi yleisradioasema on 1.6 alkaen lähettänyt päiväohjelmat. Porin asemalle välitettiin päiväohjelmat alkuvuodesta puhelinjohtoja myöten Helsingistä, mutta syyskuussa järjestettiin päiväohjelman välitys radioteitse Lahdesta”.

Vuonna 1931 valmistui kaksi uutta yleisradioasemaa Viipuriin ja Ouluun. ”Yleisradioaseman sijoituspaikaksi oli Viipurin kaupunginvaltuusto luovuttanut kaupungin alueelta Maaskolasta noin kolmen hehtaarin suuruisen alueen. Asemarakennuksen piirustukset laati arkkitehti A. Hänninen. Rakennustyöt suoritti urakalla viipurilainen rakennusosakeyhtiö Pyramid. Antennimastoiksi valittiin kaksi kolmeen suuntaan tuettua 100 m korkuista maasta eristettyä teräsristikkomastoa. Ne rakensi A. Ahlström O.Y:n Varkauden tehtaiden konepaja. Suurjännitesähkölaitteet hankki Suomen Sähköosakeyhtiö Gottfr. Strömberg. Lähetyskoneisto tilattiin englantilaiselta tehtaalta Marconi’s Wireless Telegraph Company Ltd. Lontoosta. Lähetin on yhdistetty antenniin syöttöjohdon välityksellä ja syöttöjohtoon tuleva teho on 10 kW. Sähkövoimansa saa asema Imatran voimalaitokselta valtion rautateiden Viipurin muuntoaseman kautta 6300 voltin jännitteisenä. Lähettimen verkosta ottama teho täydessä kuormituksessa on n. 70 kW.

Ohjelmat Viipurin yleisradioasemalle tulevat pääasiallisesti Helsingistä valtion puhelinjohtoa myöten. Lisäksi on Viipurin radioyhdistys järjestänyt paikallisen ohjelmalähetyksen aseman kautta joka perjantaisilta. Ohjelmasuoritukset on tällöin tavallisesti suoritettu yleisradioaseman omassa studiossa, joka sijaitsee lennätinkonttorin talossa Karjalankatu 4. 

Oulussa saatiin yleisradioasemaa varten vuokratuksi Oulun suojeluskunnalta asemapaikka rakennuksineen Raatin saarelta. Vuokrattuun asuinrakennukseen voitiin sijoittaa lähetyskoneisto, joka jo edellisenä vuonna oli rakennettu Lahden yleisradioasemalla. Antennimastoiksi tilättiin kaksi 50 metrin korkuista puista tuettua ristikkomastoa helsinkiläiseltä Betoni- ja Puu Osakeyhtiöltä. Aseman antenniteho on 1.2 kW. Asema valmistui 3. päivänä joulukuuta ja on siitä lähtien välittänyt iltaohjelmat Helsingistä. Toisinaan on asema välittänyt myöskin paikallista ohjelmaa yleisradioaseman omasta studiosta, joka sijaitsee kaupungin kirjastotalossa. On ollut mielenkiintoista todeta, että huolimatta pienestä tehosta on Oulun aseman kuuluvaisuus laajalti Oulun ympäristössä ollut hyvä. Tämä johtuu suureksi osaksi asemalle valitusta edullisesta aaltopituudesta, joka on 690 m.”

Vuosikertomus 1932

Yleisradion vuosikertomus kertoo: ”Yleisradioasemista ovat Lahti, Helsinki, Viipuri ja Pori lähettäneet sekä päivä- että iltaohjelmat. Kesäkuun 1 päivästä lähtien ovat niinikään Tampereen ja Oulun yleisradioasemat lähettäneet myöskin päiväohjelmat radioteitse Lahdesta välitettyinä.

Teknilliset uudistukset. Vuoden kuluessa aloitettiin Porin uuden yleisradioaseman rakennustyöt. Radioasemalle oli Porin kaupungin valtuusto lokakuun 21 p:nä 1930 luovuttanut asema-alueen vuokravapaasti 25 vuoden ajaksi. Tälle alueelle rakennettiin kesän kuluessa pieni puinen asemarakennus ja pystytettiin kaksi puista 50 m korkuista antennimastoa sekä rakennettiin laaja vastapainoverkko. Radioaseman lähetyskoneiston rakentamistyöt aloitettiin elokuun 15 p:nä Lahden yleisradioasemalla ja oli koneisto vuoden lopussa jo melkein valmis.

Helsingin yleisradiostudion teknillisten laitteiden parantamista on kuluneenakin vuonna jatkettu. Ohjelmajohdot studiosta ulkolähetyspaikkoihin, jotka johdot heikon rakenteensa vuoksi aikaisemmin aiheuttivat paljon lähetyshäiriöitä, on täydelleen uusittu. Johdot on rakennettu ilmakaapeleiksi. Kaapelit on erikoisesti tätä tarkoitusta varten valmistanut Suomen Kaapelitehdas Osakeyhtiö.

Vuosikertomus 1933

Vuonna 1933 maassamme oli kahdeksan yleisradioasemaa. Asemien taajuudet, aaltopituudet, antennitehot ja modulatioasteet näkyvät viereisestä taulukosta. Puhelimitse toimiva lankaradio teki tuloaan. Maan itäosissa oli venäläisten radioasemien aiheuttamia kuunteluhäiriöitä.

Teknilliset uudistukset. ”Porin uusi yleisradioasema aloitti lähetyksensä 1 p:nä huhtikuuta 1933. Asema toiminut moitteettomasti ja sen kuuluvaisuus on ollut hyvä, mikä myös on todettu suorittamalla kenttävoimakkuusmittauksia.

Lahden yleisradioasemalla käytössä ollut tasasuuntaaja oli aiheuttanut usein häiriöitä ja keskeytyksiä lähetyksessä. Englantilaiselta Marconi-yhtymältä tilattu uusi tasasuuntaaja asennettiin paikoilleen toukokuun 31 p:nä 1933 ja on se toiminut täysin moitteettomasti.”

Lankaradio. ”Vuoden alussa ryhtyi Helsingin Puhelinyhdistys välittämään yleisradio-ohjelmia puhelinjohtoja myöten ohjelmien tilaajille (lankaradio). Tätä varten Puhelinyhdistys oikeutettiin liittämään johtoja Helsingin yleisradiostudion ohjelmansiirtovahvistimiin. Puhelinyhdistys kustantaa ja hoitaa kaikki ohjelmansiirtoon puhelinkeskuksissa tarvittavat laitteet. Ohjelmia välitetään joko suomen- tai ruotsinkielisinä riippuen puhelimen omistajan toivomuksesta.”

Huono kuuluvuus ja venäläisten radioasemien aiheuttamat häiriöt. ”Maamme itäosien yleensä huonot kotimaisten ohjelmien kuunteluolosuhteet ja venäläisten yleisradioasemien läheisyys ja voimakkuus ovat pakoittaneet maamme itäisten kaupunkien radiokuuntelijat anomaan parannusta kotimaisten ohjelmien kuuntelumahdollisuuksiin. Posti- ja lennätinhallituksen yleisradiokonttorin toimesta suoritettiin kesän aikana Itä-Suomessa laajoja tutkimuksia kuunteluolosuhteiden selvittämiseksi. Sitä varten asetettiin pieni koelähetin toimimaan vuoronperään Sortavalaan, Joensuuhun ja Nurmekseen sekä mitattiin lähettimen kenttävoimakkuus eri suunnissa. Tutkimukset osoittivat, että edullisia yleisradioaseman paikkoja oli olemassa ja että Itä-Suomeen olisi ensi tilassa saatava oma yleisradioasema. Uutta yleisradioasemaa sijoitettavaksi omalle paikkakunnalleen ovat anoneet Sortavalan, Joensuun, Kuopion, Iisalmen ja Kajaanin kaupungit sekä Nurmeksen kauppala.”

Vuosikertomus 1934

Yleisradion muutto uuteen Fabianinkadun yleisradiotaloon koitui ohjelmatoiminnan hyödyksi. ”Studioitten teknillinen varustelu sekä akustiset suhteet paransivat suuresti lähetysten, nimenomaan musiikkiesitysten, radiotoistoa”.  Ohjelma-aikaa lisättiin ja iltapäivälähetykset aloitettiin kaikkina viikonpäivinä jo klo 17.00.

Vuonna 1934 Suomessa toimi yhdeksän yleisradioasemaa. Sortavalan koeasema aloitti toimintansa 1.9.1934.

Sortavalan yleisradioasema. ”Edellisenä vuonna aloitetut tutkimukset Itä-Suomen uuden yleisradioaseman sijoittamispaikan selvittämiseksi edistyivät sikäli, että Sortavalaan sijoitettiin kuluneena vuonna koeasema. Tämä asema toimii samalla aallolla kuin Porin lähetin, 749 kj. 400,5 m., antennitehon ollessa 0,25 kW. Aseman lähetyskoneistona on sama koneisto, jota käytettiin tutkimuksissa asemalle sopivaa paikkaa etsittäessä. Radioaseman käytettäväksi luovutti Sortavalan kaupunki vuokrattomasti kaupungin maalta Liikolasta peltoalueen ja rakennutti alueelle hirsisen asemarakennuksen. Lisäksi on kaupunki antanut koeasemalle ilmaisen sähkövirran. Asema aloitti säännölliset lähetyksensä 1 p:nä syyskuuta.”

Vuosikertomus 1935

Vuonna 1934 eräissä Pohjoismaissa ryhdyttiin tallentamaan ääntä ns. pikalevyille ja/tai lakkalevyille. Yleisradio hankki tällaisen äänityslaitteen vuonna 1935.

Yleisradion vuosikertomus kertoo: ”Vuonna 1934 aikana kävi selville, että pohjoismaat yleensä olivat ryhtyneet käyttämään ohuita metallilevyjä, joiden äänitys tapahtuu uurtoneulaa käyttämällä samaan tapaan kuin gramofonilevyjäkin valmistettaessa. Tämän vuoksi vuoden 1934 lopulla tilattiin Yleisradiotaloon kokeeksi yksi tällainen äänityskone, joka saapui vuoden viimeisinä päivinä ja jolla ensimmäisenä voitiin kiinnittää levylle Tasavallan Presidentin uudenvuoden päivänä 1935 esittämä sovinnollisuusviikon avajaispuhe. Sen jälkeen kun tästä koneesta oli saatu suotuisat kokemukset ja kun toisaalta oli osoittautunut, että yhdellä koneella ei voitu tulla toimeen, hankittiin jo alkuvuodesta toinen kone ja myöhemmin vielä kaksi, joten näitä äänityskoneita on tällä hetkellä kaikkiaan neljä. Kokemus on osoittanut, että äänityslaitteiden avulla ohjelmistoa on voitu entistä enemmän monipuolistuttaa”

Maaseutukaupunkien studioita uudistettiin Turussa, Porissa, Jyväskylässä ja Pietarsaaressa. ”Turussa ryhdyttiin suunnittelemaan uuden studion rakentamista. Tarkoitukseen sopiva huoneisto saatiin vuokratuksi Kristiinankadun varrelta talosta, jonka omistaa Kaupunkien Paloapuyhtiö irtaimistoa varten. Studio valmistui ja vihittiin tarkoitukseensa 15/VI sanomalehtien edustajien ja muiden kutsuvieraiden läsnäollessa.

Porin yleisradiostudio oli viime vuoteen asti aivan väliaikainen joten ohjelmansuoritusten laatu ei Porista tapahtuneissa lähetyksissä ollut tarpeeksi hyvä. Tämän epäkohdan poistamiseksi uusittiin Porin studio sijoittamalla se Porin Oluttehtaan rakennuksesta vuokrattuun 160 m2 käsittävään huoneistoon. Siihen kuuluu odotushuone, tarkkailuhuone, esitelmästudio ja musiikkistudio. Kun huoneet ovat puutalossa päästiin niiden akustisessa käsittelyssä pienillä kustannuksilla suotuisaan tulokseen. Studion verhoaminen, kalustaminen ja sisustaminen suoritettiin taiteilija O. Elstelän johdolla. Studio varustettiin uusilla ohjelmansiirto- ja tarkkailulaitteilla. Uusi studio vihittiin tarkoitukseensa 6/XI.

Jyväskylässä saatiin 4/VI kaupunginhallituksen kanssa aikaan sopimus kaupungintalossa olevan isohkon huoneen käyttämisestä ohjelmantarkoituksiin. Pietarsaaressa Svenska Garden’in talossa sijainnut studio saatettiin talon uusimistöiden yhteydessä ajanmukaiseen kuntoon. Kemissä on käyty neuvotteluja uuden studion aikaansaamiseksi. Toistaiseksi on Kemissä ollut ohjelmalähetyksiin käytettävänä Kemin kaupungin Palokunnan torvisoittokunnan harjoitushuone.”

Lahden suurasema. ”Lahden uusi radioasema lähetti ohjelmaa ensimmäisen kerran 5.12. Vakinaiset lähetykset aloitettiin asemalla jouluaattona. Aseman vihkiminen suoritettiin kuitenkin vasta tammikuussa 1936″

Oulun uusi yleisradioasema. ”Pohjois-Suomen kuunteluolosuhteiden parantaminen on kuulunut yleisradiolaitoksen ohjelmaan jo useita vuosia. Kun vuonna 1931 Oulun 1.2 kW:n antennitehoinen yleisradioasema valmistui, pidettiin tätä radioasemaa väliaikaisena ja uuden suurempitehoisen aseman alustavat rakennussuunnitelmat tehtiinkin jo vuoden 1933 loppupuolella, mutta niiden toteuttamiseen voitiin ryhtyä vasta sen jälkeen, kun yleisradiotoiminnan uudelleenjärjestely oli suoritettu. Kun alustavissa neuvotteluissa Oulun kaupungin kanssa oli saatu lupaus sopivan asema-alueen saamisesta yleisradioasemalle, laadittiin piirustukset ja rakennussuunnitelmat. Kokouksessaan 7/VI-1935 Oulun kaupunginvaltuusto vuokrasikin yhtiölle 95 vuodeksi yleisradioasemaa varten 4.24 hehtaarin suuruisen maa-alueen Kontinkankaan jatkolta n. 3 km:n päässä kaupungista. Rakennuspiirustukset laati arkkitehti Eino Schroderus. Asemarakennuksen rakennustyöt annettiin urakalla suoritettaviksi helsinkiläiselle O.Y. Constructor A.Bdle, joka aloitti työt 2/IX.

Peruskiven laskeminen toimitettiin 2 3 /IX asianmukaisin juhlallisuuksin, jotka radioitiin. Lähetinkoneisto rakennetaan pääasiallisesti kotimaassa, vain osa siitä on tilattu Marconi’s Wireless Telegraph Co Ltd-toiminimeltä Englannista. Asemalle rakennetaan kaksi 100 metrin korkuista tuettua rautamastoa, jotka on tilattu Y. J. Mannerin Konepajalta Hangosta.”

Vaasan uusi yleisradioasema. ”Vaasan yleisradioaseman alustavat rakennussuunnitelmat laadittiin syksyllä 1933 ja niitä kehitettiin samanaikaisesti Oulun yleisradioaseman suunnitelmien kanssa. Sen jälkeen kun Vaasan kaupunki 11.7.1935 tehdyllä välikirjalla oli vuokrannut yhtiölle 60 vuoden ajaksi 6.8 ha:n suuruisen maa-alueen ja tontin asemarakennusta varten Vanhasta Vaasasta, ryhdyttiin rakennustöihin. Asemarakennus annettiin samojen piirustusten mukaan kuin Oulussa rakennettavaksi O.Y. Constructor A.Bdle. Rakennuksen peruskiven laskeminen tapahtui 30.10.

Jotta Vaasan ei tarvitsisi rakennuskautena olla kokonaan ilman lähetysasemaa, rakennettiin uuden aseman läheisyyteen väliaikainen radioasema, jonka teho on 0.5 kW ja jonka käyttämä aaltopituus on ollut 211.3 m. Tämä asema aloitti toimintansa 6/XII ja on siitä lähtien lähettänyt säännöllisesti ohjelmaa. Väliaikaisen aseman käyttämä aalto on osoittautunut edulliseksi, minkä vuoksi uudella asemalla onkin suunniteltu käytettäväksi tätä aaltoa. Antennilaitoksena tullaan käyttämään 100 m:n korkuista rautamastoa, joka on tilattu Y. J. Mannerin Konepajalta Hangosta. Masto rakennetaan siten, että se toimii itsesäteilevänä puoliaaltoantennina.”

Vuosikertomus 1936

Vuonna 1936 jatkettiin radioasemien ja studiotilojen kunnostus-, rakennus- ja täydennystöitä. Ohjelmasiirtolinjoja parannettiin ja Helsinki-Turku-Tukholma yhteys avattiin.

”Erityisesti suoritettiin uudelleenjärjestelyjä niissä laitteissa, jotka liittyvät reportaashilähetyksiin. Kuluneena vuonna onnistuttiin yleisradion käytettäväksi saamaan entistä parempi ohjelmansiirtolinja Helsingistä Turkuun. Samoin on vuoden lopulla Posti- ja lennätinhallitus yhdessä Ruotsin lennätinlaitoksen kanssa parantanut Turun-Tukholma linjayhteyttä siten, että sitä myöten voidaan kumpaankin suuntaan siirtää myöskin musiikkiohjelmaa entistä huomattavasti laatupuhtaampana. Edellä esitetyt teknilliset täydennykset ja parannukset ovat tehneet mahdolliseksi monimutkaistenkin erikoislähetysten aikaansaamisen. Tällainen lähetys oli esim. »Meidän maakunta on paras» 9. IX,1936  joka tapahtui samanaikaisesti Helsingistä ja kaikista paikallisstudioista”

Lahden Suurasema. ”Edellisen vuoden jouluaattona vakinaiset ohjelmalähetyksensä aloittanut Lahden yleisradioasema on koko vuoden toiminut 150 kW:n antenniteholla ja vanha 40 kW:n Telefunken-lähetin on ollut varakoneistona. Uuden aseman vihkiäiset olivat tammikuun 25 p:nä. Juhlavieraat saapuivat aluksi Lahteen, jossa tutustuttiin uuden aseman laitteisiin. Pikajunalla siirryttiin sitten Helsinkiin, jossa tarjottiin juhlaillalliset kutsuvieraille.

Antennin jäätymisen aiheuttamien keskeytysten poistamiseksi tilattiin vuoden lopulla uudet antenninlämmityslaitteet, joilla jäänsulatus voidaan suorittaa ohjelmalähetyksen aikanakin.

Vuoden kuluessa on myös suoritettu uuden aseman kenttävoimakkuusmittauksia.  ja todettu tällöin, että kenttävoimakkuus on noussut entiseen verrattuna melkein kaksinkertaiseksi, kuten ennakkolaskelmissa otaksuttiinkin. Käytännöllisesti katsoen oli täten Lahden kenttävoimakkuus koko maassa riittävä hyviin kuuntelumahdollisuuksiin, mutta vastaanoton kannalta ikäviä häiriöitä on aiheuttanut Moskovassa toimiva Kominternin voimakas asema, joka koko vuoden on työskennellyt liian läheisellä jaksoluvulla. Moskovan käyttämä jaksoluku on nimittäin 172 kj. sovitun 174 kj:n asemesta, Lahden työskennellessä sille varatulla 166 kilojaksolla”

Oulun uusi yleisradioasema. ”Vuoden alussa olivat O.Y. Constructor A.B:lle luovutetut uuden aseman rakennustyöt niin pitkällä, että voitiin ryhtyä sisustustöihin. Kevätkuukausina ne saatiin loppuun suoritetuiksi. Rakennuksen lopputarkastus pidettiin kesä­kuun 3 p:nä. Sama urakoitsija sai tehdäkseen myös masto- ja tukiköysiperustat jotka valmistuivat toukokuun kuluessa. 100 metrin korkuiset teräsmastot oli talven aikana rakennettu Y. Mannerin Konepajassa Hangossa, josta ne osiin hajoitettuina siirrettiin rautateitse Ouluun. Ensimmäisen maston kokoaminen aloitettiin 2.5. ja työ edistyi niin ripeästi, että molemmat mastot olivat käyttö­kunnossa kesäkuun 9 p:nä. Mastojen lopputarkastus pidettiin heinäkuun 28 p:nä.

Aseman lähetinkoneiston antenniin kehittämä kantoaaltoteho on  10 kW. Valtaosa lähettimestä rakennettiin yhtiön työpajassa Helsingissä vain pääteaste hankittiin englantilaiselta toiminimeltä Marconi’s Wireless Telegraph Co Ltd. Lähetinkoneiston asennustyöt aloitettiin huhtikuun lopussa. Asema aloitti varsinaiset lähetyksensä heinäkuun 22 p:nä ja vihittiin tarkoitukseensa syyskuun 26 p:nä”

Vaasan uusi yleisradioasema. ”Uusi asemarakennus valmistui 11.6. 1936 jolloin pidettiin lopputarkastus. Samoin tilattiin jo yht’aikaisesti Oulun uuden aseman mastojen kanssa samalta toiminimeltä Vaasaankin yksi 100 m:n korkuinen rautamasto, jota oli tarkoitus käyttää n.s. puoliaaltoantennina. Masto joka valmistui kesäkuun 23 p:nä otettiin heti käytäntöön väliaikaisen aseman antennina ja antoi se odotetut hyvät tulokset. Suoritetuissa mittauksissa todettiin nimittäin kenttävoimakkuuden kasvaneen kaksinkertaiseksi verrattuna vanhalla antennilla saavutettuihin arvoihin. Jälkeenpäin on vielä maston huippuun rakennettu 8 m:n läpimittainen rengas, jonka tarkoituksena on edelleen parantaa säteilyä.”

Turun yleisradioasema. ”Paikallisen radioyhdistyksen toimesta aikoinaan Ruotsista hankittu lähetinkoneisto ei viime vuosina enää vastannut edes kohtuullisia vaatimuksia toiston ja aallon vakavuuden suhteen. Lähettimen uusimiseen ryhdyttiin heti Vaasan väliaikaisen radioaseman lähetinkoneiston valmistuttua vuoden 1935 lopulla. Yhtiön työpajalla rakentui toinen samanlainen koneisto, joka jo helmikuussa voitiin asentaa Turussa paikoilleen Samppalinnan mäellä sijaitsevaan asemarakennukseen, josta entinen lähetin poistettiin. Säännölliset lähetykset aloitettiin helmikuun 13 p:nä. Vaikka uuden lähettimen antenniteho on ainoastaan 0.5 kW, niin kunnollisen ohjausosan ja syvemmän moduloinnin ansiosta on Turun yleisradioaseman toiston laatu ja erikoisesti paikallinen kidekuuluvaisuus huomattavasti parantunut. Kun lisäksi vuoden kuluessa Helsingin ja Turun välinen ohjelmajohto on saatu tyydyttävään kuntoon, voidaan päästudion ohjelma saada lähettimeen laadultaan moitteettomana”

Lyhytaallot. ”Vain harvat Euroopan maat ovat enää vailla lyhyellä aallolla työskentelevää yleisradioasemaa, ja yleisradiotoimintaa varten varattujen lyhytaaltoalueiden suppeuden vuoksi on edullisen työskentelyaallon varaaminen käsitetty kaikkialla kiireelliseksi tehtäväksi.” Lue lisää Yleisradion lyhytaaltoasemista ja -historiasta.

Näköradio. Yleisradion reportteri Vuokko Arni koki ihmeellisen näköradiolähetyksen Berliinin kesäolympialaisissa vuonna 1936.

Vuosikertomus 1937

Vuonna 1937 täydennettiin yleisradioasemien ja studioiden laitteita. Huomattavimmat parannukset olivat Vaasan yleisradioaseman tehon koroittaminen 10 kW:iin, uuden yleisradioaseman perustaminen Kuopioon ja ajanmukaisen ääniauton aikaansaaminen. ”Ääniauton hankkiminen soi mahdollisuuksia uusien ohjelmamuotojen käytäntöönottamiseen. Kauan suunnitellut viikkokatsaukset sekä äänitysnäyttein valaistut teatteri- ja elokuvakatsaukset voitiin siten toteuttaa, aluksi suomenkielisessä ohjelmassa”.

”Helsingin studion teknillisiä laitteita täydennettiin vuoden 1937 aikana jatkuvasti. Ohjelmajohtojen mittauksia varten hankittiin sointugeneraattori, jonka avulla voidaan lyhyessä ajassa saada selville ohjelmien siirtoon käytettävien puhelinjohtojen ominaisuudet. Levytysten laatua parannettiin hankkimalla uudet levytyskoneet, joiden käynti on erittäin tasaista. Uuteen stadioniin oli suunnitteilla radion kuulutus- ja tarkkailulaitteet. 

Vuoden 1937 alussa siirrettiin Lahden studio uuteen huoneistoon Torikatu 3:een. Studion akustiset työt valmistuivat toukokuun 15 p:ksi, jolloin uusi studio otettiin käytäntöön. 

Kun Oulun studio oli osoittautunut pieneksi, ryhdyttiin tiedustelemaan sitä varten uutta huoneistoa. Oulun läänin Talousseuran kanssa tehtiinkin sopimus uuden studion sijoittamisesta Talousseuran rakenteilla olevaan taloon. Studion akustiset työt saadaan suoritetuiksi vuonna 1938 ennen helmikuun loppua.”

Sortavalan studio on sijainnut kaupungintalossa. Musiikkiesitykset on lähetetty juhlasalista, esitelmät ja muut puhe-esitykset taas raastuvanoikeuden istuntohuoneesta. Studion toiminta näissä tilapäisissä huoneissa oli kovin hankalaa eikä studiota voitu saada akustisissa suhteissa täysin tyydyttäväksi. Jonkin verran on studiohuoneiden akustiikkaa kuitenkin voitu parantaa irrallisilla insuliittiseinillä. Kaupungintalossa ei Sortavalan studio tule enää kauan toimimaan, sillä kaupungin laajentaessa Seurahuoneen taloa varataan rakennuksessa tilaa myös ajanmukaista studiota varten.

Kuopion studio joka vihittiin samana päivänä kuin Kuopion yleisradioasemakin, sijaitsee Hapelähteenkatu 6:ssa, Poikain Ammattikoulurakennuksen yläkerrassa. Studioon kuuluu esitelmä- ja musiikkistudiot ja niiden välissä oleva huone teknillisiä laitteita varten. Ensimmäinen lähetys studiosta oli elokuun 4 p:nä.

Lahden suurasema.  ”Marconi-yhtymän rakentama suurasema toimi koko vuoden ajan 150 kW:n antenniteholla ja sen aallonpituus oli 166 kj/s
eli 1807,2 m. Vanhaa Telefunkenin rakentamaa 40 kW:n tehoista asemaa käytettiin edelleenkin vara-asemana ja sillä suoritettiin koelähetyksiä 262 kj/s
eli 1145 m aallolla. Tammi- ja helmikuussa radioasema lähetti koetarkoituksessa varhaislähetyksiä englanninkielisin kuulutuksin. Koelähetysten tarkoituksena oli saada selville aseman kuuluvaisuus Euroopan eri maissa. Kuuluvaisuusilmoitusten mukaan todettiin aseman kuuluvan hyvin miltei koko Euroopassa.”

Helsingin yleisradioasema. ”Koska käytäntö oli osoittanut, että Helsingissä oli lukuisten häiriöiden takia vaikeata kuulla suomenkielistä ohjelmaa, niinä päivinä jolloin Helsingin yleisradioasema lähetti ruotsinkielistä ohjelmaa, sijoitettiin Helsingin yleisradioasemalle n. 180 watin tehoinen koelähetin, joka lähetti suomenkieliset ohjelmat viikon kolmena kaksikielisenä päivänä. Koelähetin aloitti toimintansa marraskuussa ja sen aallonpituus on 1522 kj/s eli 197,1 m. Pienestä tehostaan huolimatta kuuluu koeasema verraten hyvin suuressa osassa kaupunkia. Koska koeaseman antamat tulokset olivat suhteellisen hyviä, varattiin v:n 1938 menoarvioon tarpeellinen erä uutta vakituista ja voimakkaampaa lähetinkoneistoa varten”.

Vaasan yleisradioasema. ”Helmikuussa 1937 hyväksyttiin lopullisesti suunnitelma Vaasan yleisradioaseman tehon koroittamisesta 10 kW: iin sekä annettiin työ kokonaisuudessaan O.Y. Suomen Yleisradio A.B:n oman työ­pajan suoritettavaksi. Uusi asema valmistui syyskuussa ja suoritetuissa mittauksissa aseman todettiin täyttävän kaikki sille asetetut vaatimukset. Kuuluvaisuudesta mainittakoon, että 1 mV/m kenttävoimakkuus on n. 50 km päässä asemasta ja 0,2 mV/m kenttävoimakkuus n. 90 km päässä asemasta. Viimeksimainitulla etäisyydellä alkaa aseman häipymisalue.  Uusi asema vihittiin marraskuun 25 p:nä.”

Kuopion yleisradioasema. ”Toukokuussa tehtiin päätös yleisradioaseman perustamisesta Kuopioon ja päätettiin sinne sijoittaa Oulusta poistettu 0,7 kW:n lähetin. Kuopion yleisradioaseman aalloksi määrättiin 253 kj/s eli 1185,7 m. Myöskin Oulun vanhan aseman 50 metrin korkuiset puiset antennimastot siirrettiin Kuopion uudelle asemalle. Asema sijoitettiin kaupungin välittömään läheisyyteen Alava-nimiselle paikalle, josta Kuopion kaupunginhallitus luovutti 2,5 ha:n suuruisen maa-alueen yleisradioasemaa varten. Asema valmistui syyskuun puoliväliin mennessä ja sen vihkiäiset pidettiin syyskuun 18 p:nä. Kuopion yleisradioasema saa tarvitsemansa sähkövoiman Kuopion kaupungin sähkölaitokselta 6000 V jännitteisenä.”

Sortavala. ”Elokuun 23 p:nä sytytti salama radioaseman palamaan ja asema paloi kaikkine koneistoineen perustuksiaan myöten. Tulipalon syttyessä ei asemalla ollut ketään. Aseman hoitaja oli poistunut asemalta pari tuntia ennen palon syttymistä. Päivälähetyksen päätyttyä oli antenni maadoitettu ja voimaverkon pääkytkin aukaistu. Salama oli mennyt asemarakennukseen puhelinjohtoja pitkin. Radioasema oli vakuutettu tulipalon varalta Vakuutusosakeyhtiö Pohjolassa. Vakuutusyhtiö korvasi palon aiheuttamat vahingot. Kun Sortavalan uuden aseman rakennussuunnitelmat olivat palon sattuessa vielä keskeneräiset, ryhdyttiin O.Y. Suomen Yleisradio A.B:n työpajassa Helsingissä heti rakentamaan Sortavalaan uutta väliaikaista lähetintä, jotta paikkakunta ei jäisi kovin pitkäksi aikaa ilman yleisradioasemaa. Uusi lähetin valmistui lokakuun loppuun mennessä ja sijoitettiin tilapäisesti kaupungintalossa olevaan studiohuoneistoon. Lähettimen antenniteho on 200 wattia. Suoritetuissa mittauksissa on lähetin osoittautunut laadultaan täysin moitteettomaksi.”

Joensuun yleisradioasema. ”Yleisradioasemaa varten Joensuun kaupunki luovutti kesäkuussa n. 2,5 ha:n suuruisen maa-alueen Siihtalan ranta-alueesta Pielisjoen varrelta, noin kilometrin päässä kaupungista. Yleisradioaseman erikoisrakenteista antennia varten pystytettiin asemalle 50 metrin korkuinen puumasto. Masto on 3-särmäinen ja ns. ristikkorakennetta. Maston huipusta kohoaa noin 20 metrin pituinen puutanko, joten maston kokonaiskorkeus on 70 m. Aikainen talventulo hidastutti jonkin verran maston rakennustöitä ja masto valmistui lopullisesti vasta tammikuussa 1938. Asemarakennus, maajohtoverkko, ohjelmakaapeli ja voimakaapeli valmistuivat suunnitelman mukaisesti syksyn kuluessa. Aseman lähetinkoneiston rakennustyöt aloitettiin vuoden 1937 lopulla O.Y. Suomen Yleisradio A.B:n omassa työpajassa Helsingissä. Lähettimen antennitehoksi tulee 1 kW.”

Ääniauto. ”Kesällä 1937 valmistui reportaashitoimintaa varten suunniteltu suuri ääniauto. Auton äänilevyjen leikkauslaitteilla voidaan valmistaa äänilevyjä (= tallentaa ääntä) suoraan reportaashipaikalta. Ääniauton kori on rakennettu O.Y. Autokoriteollisuus A.B:n tehtaalla Tapanilassa Volvo LV-84 D alustalle. Alustan akseliväli on 4,10 m. Korin leveydeksi valittiin sitä konstruoitaessa ainoastaan 2,10 m., jotta autolla saataisiin liikkua myöskin kolmannen luokan teillä, sillä ääniauton on vastatakseen tarkoitustaan päästävä kaikkialle. Ohjaamossa, jossa on tila kahdelle henkilölle, on kosketin mikrofonin liitäntää varten; selostaja voi siis suorittaa selostuksensa myöskin istuen auton ohjaamossa. 

Ääniauton takatilassa on kahdeksalla rummulla 100, 200 ja 300 metrin pituisia kaapeleita jotka välittävät mikrofoniin puhutun sanan auton päävahvistimeen.  Takatilassa on bensiinimoottorilla toimiva sähkögeneraattori joka lataa ääniauton ohjelmansiirtolaitteille käyttövoiman antavan 24 voltin, 220 Ah akkumulaattoripariston. Auton lattian alle on sijoitettu 300 watin muuttajakone, joka muuttaa tasavirran 220 voltin jännitteiseksi vaihtovirraksi. Tällä virralla toimivat kaikki ohjelmansiirtolaitteet.

Lyhytaaltolähetystä ja vastaanottoa varten on autossa kaksi antennimastoa, jotka on rakennettu kolmesta sisäkkäin liikkuvasta putkesta. Mastot kohoavat lepotilassa vain 10 cm katon yläpuolelle, mutta tarvittaessa voidaan ne nostaa 3,5 m korkeuteen.”

Vuosikertomus 1938

Vuonna 1938 pidennettiin kesäohjelmat talvikuukausien ohjelmien mittaisiksi. Lähetykset alkoivat jo klo 17 ja ”radioitiin entiseen tapaan musiikkia ulkoilmaravintoloista klo 23:een, ei kuitenkaan enää kaikkien, vaan ainoastaan Lahden ja Helsingin asemien sekä eräinä viikonpäivinä myös Viipurin aseman kautta”.

Vuonna 1938 myös täydennettiin yleisradioasemien ja studioiden laitteita. Huomattavimmat parannukset olivat Helsingin toisen yleisradiolähettimen rakentaminen, Joensuun, Sortavalan ja Tampereen aseman tehon korottaminen ja ohjelmansiirron teknillinen parantaminen. ”Helsingin ohjelman tarkkailua varten hankittiin uudet tarkkailumittarilaitteet, jotka näyttävät ohjelman voimakkuuden huippuarvot nopeasti ja tarkasti. Erikoinen dynamiikkasäätäjä pitää studiossa tapahtuvan lähetyksen voimakkuuden automaattisesti sellaisissa rajoissa, että lähetysasemat saavat tarpeellisen modulation, mikä on omiaan parantamaan esityksen kuuluvaisuutta. Laitetta käytetään erityisesti orkesterilähetyksissä.”

Vuonna 1937 valmistuneella ääniautollakin oli kovasti käyttöä. ”Kun edellisenä vuonna rakennetun ääniauton käyttö oli kasvamassa yli auton suorituskyvyn, rakennettiin toinen pienempi ääniauto 7 hengen henkilövaunusta. Tämän ääniauton teknilliset varusteet ovat pienemmät kuin suuren ääniauton, ja sitä käytetään yksinkertaisissa tehtävissä.”

Joensuun yleisradioasema. ”Aseman 70 m:n korkuinen puuristikkomasto valmistui tammikuussa 1938. Yleisradion työpajassa rakennettu 1 kW:n tehoinen lähetin aloitti 21. IV säännöllisen ohjelmanlähetyksen 310 kj:lla eli 967,7 m:n aallolla. Aseman vihkiäiset pidettiin 27. IV. Kun ohjelmaa päivisin välitetään releoimalla Lahden aseman lähetyksiä, tuottavat Moskovan yleisradioaseman aiheuttamat häiriöt aseman toiminnalle vaikeuksia. Tämän johdosta suoritettiin 6. VII lähtien asemalla kokeita käyttämällä erikoista noin 50 m päässä asemarakennuksesta sijaitsevaa suunnattua releoimisantennia. Kokeilut ovat onnistuneet ja Moskovan häiriö on saatu häviämään. Joensuun kaupunki luovutti 30. VI. 37 tehdyn sopimuksen mukaan Suomen Yleisradion käyttöön kaupungintalosta ns. musiikkisalin studiohuoneeksi. Joulukuun alussa rakennettiin studion etuhuoneeseen erillinen vahvistinhuone ensoniitista”

Sortavalan yleisradioasema.  ”Asema rakennettiin vuoden kuluessa kokonaan uudelleen. 11.4. Sortavalan kaupunginhallituksen kanssa tehdyllä sopimuksella saatiin asemaa varten tarpeellinen maa-alue kaupungin omistamalta Liikolan peltoalueelta. Asemarakennus valmistui kesään mennessä, niin että 21.VI sinne voitiin siirtää aikaisemmin kaupungintalossa toiminut väliaikainen lähetyskoneisto. Asemalle rakennettiin 70 metrin korkuinen puinen ristikkomasto, joka kannattaa samankorkuista pystysuoraa antennia. Väliaikainen lähetin käytti Sortavalan vanhaa jaksolukua 776 kj:n eli 386,6 m:n aaltoa aina 14.11 saakka, jolloin lähetin siirrettiin muualle. Yhtiön työpajassa Helsingissä rakennettiin 1 kW:n tehoinen lähetin, joka aloitti lähetyksensä Sortavalassa 20.10 jaksoluvulla 610 kj eli 491,8 metrin aallolla. Aseman vihkiäiset pidettiin 23. X.

Sortavalan kaupunki on rakentanut uuden rakennuksen juhlahuoneistoa ja hotelliliikettä varten. Kaupunginhallituksen kanssa 11. IV tehdyn sopimuksen mukaan on tähän rakennukseen varattu myöskin huoneisto Sortavalan studiolle. Rakennustyöt ovat edistyneet niin pitkälle, että huoneisto voidaan ottaa käytäntöön kuluvana vuonna.”

Tampereen yleisradioasema. ”Vanha jo vuonna 1930 valmistunut 0,5 kW:n lähetin korvattiin uudella yhtiön työpajassa rakennetulla 1 kW:n tehoisella lähettimellä. Tampereen yleisradioasema sijaitsee Tampereen kaupungin omistamassa Pyynikin näkötornissa, jota kaupunki laajensi muuntoaseman laajenemisen vuoksi. Tässä yhteydessä myöskin yleisradioasemaa varten saatiin lisää tilaa.”

Turun yleisradioasema. ”Yhtiön hallintoneuvosto päätti syksyllä 1938, että Lahden aseman vanha koneisto siirrettäisiin Turkuun, joka siis tulisi 40 kW:n tehoiseksi. Turun kaupungin kanssa 19. XII tehdyn sopimuksen mukaan saatiin asemaa varten 3,63 ha:n suuruinen peltoalue Kupittaan kentältä. Yhtiö antoi 16. XII tehdyllä sopimuksella asemarakennuksen rakentamisen Rakennustoimisto K. J. Tähtiselle Turusta.”

Vaasan yleisradioasema. ”Aseman 100 m:n korkuiseen mastoantenniin asennettiin lentoliikenteen turvallisuuden vuoksi neon-valot, jotka otettiin käytäntöön 15. VII.”

Vuosikertomus 1939

Ohjelma-aikaa pidennettiin kesäkuun 15 päivästä lähtien. ”Aamupäivälähetys aloitettiin nyt arkisin jo klo 11.15 jolloin alkoi 45 minuutin mittainen lähinnä tehdastyöväkeä silmällä pitäen järjestetty »aamiaistuntikonsertti».”

Helsingin päästudion sai magnetofonit. ”Studion äänityslaitteet saivat huomattavan täydennyksen kun muutamia kappaleita Olympiakisojen radiointia varten tilattuja magnetofoneja luovutettiin studion käytettäväksi. Magnetofoneissa ääni otetaan rautajauheella päällystetylle paperifilmille ja äänen talteenotto perustuu rautajauheen magnetoimiseen. Samaa nauhaa voidaan käyttää lukemattomia kertoja poistamalla aikaisempi esitys eli demagnetoimalla nauha. Magnetofonit olivat erittäin tervetullut lisä äänitysosastolle, sillä yhdessä aikaisemmin käytännössä olevien äänityslaitteiden kanssa ne huomattavasti lisäsivät äänitysosaston toimintamahdollisuuksia.”

Ulkolähetyspaikkoja parannettiin. Helsingissä suoritettiin asennustöitä Kansallisteatterissa ja Johanneksenkirkossa. Oulussa rakennettiin Oulun kirkkoon erityinen koppi josta kirkkolähetyksiä hoitava teknikko voi seurata jumalanpalveluksen kulkua. Tampereen tuomiokirkossa uusittiin suuri osa mikrofonikaapeleista kirkon korjaustöiden yhteydessä. Sortavalaan rakennettiin uusi studio kaupungin juhlahuoneistorakennukseen.

”Entiseen tapaan useimmat maamme yleisradioasemat lähettivät yleisohjelman ohella myöskin omia paikallisohjelmiaan. Ylimääräisten kertausharjoitusten aikaan useimmilla paikkakunnilla järjestettiin yhteistoiminnassa sotilasviranomaisten kanssa varsin runsaasti tilapäisiä paikallisohjelmia, »maanpuolustusohjelmia», lähinnä reserviläisiä silmälläpitäen. Näissä ohjelmissa paikkakunnan erilaiset henkiset voimat avustivat vapaaehtoisina ja yleensä palkkiottomina ohjelmansuorittajina.”

”Sodan puhkeaminen omassa maassamme muutti tietysti perinpohjin koko ohjelmatoiminnan. Ulkonaisesti tämä näkyi ensi sijassa siinä, että ryhdyttiin lähettämään vain yhtä ohjelmaa, jossa kaikkina viikonpäivinä oli sekä suomen- että ruotsinkielisiä ohjelmanumeroita. Paikallisohjelmat lopetettiin heti sodan puhjettua; ainoastaan paikallisia jumalanpalveluksia jatkettiin sieltä täältä vielä jonkin aikaa. Osittain sen johdosta, että saman päiväohjelman puitteisiin oli saatava mahtumaan niin hyvin suomen- kuin ruotsinkielistä ohjelma-ainesta, osittain taas koska tiedoitusluontoinen aines ohjelmassa sodan sytyttyä runsaasti lisääntyi, päivittäinen ohjelma-aika piteni siinä määrin, että asemat lähettivät arkisinkin ohjelmaa käytännöllisesti katsoen koko päivän, pitäen taukoa vain klo 14— 16.”

”Sodan aikana lisääntyneessä tiedoitusluontoisessa ohjelmistossa saivat entistä huomattavamman sijan Yleisradion varsinaisten ohjelmaelinten ulkopuolelta järjestetyt ohjelmat. Niinpä »Puolustusvoimien ohjelmalla» oli joulukuun alkupuolelta saakka päivittäin käytettävänään 1,5 tuntia. Näiden ohjelmien tärkeimpänä, voimakasta mielenkiintoa herättäneenä aineksena olivat rintamalta ja sen välittö­mästä läheisyydestä, toisinaan keskeltä taistelutoimintaa, tehdyt selostukset, joita olivat laatineet pääasiassa sotilasvirkamiehet Pekka Tiilikainen ja E. Sevon.”

”»Maan Turvan» järjestämien siirtoväen ohjelmien rinnalle tulivat joulukuussa »Hembygdsfrontenin» järjestämät vastaavanlaatuiset ruotsinkieliset ohjelmat. Samoihin aikoihin »Finlandia»-uutistoimisto sai järjestettäväkseen joukon suomen- ja ruotsinkielisiä ohjelmia. Erikseen on tässä yhteydessä mainittava sodan aikana ohjelmaan tullut tärkeä sarja »Työväenliikkeen miehet puhuvat», jossa joukko huomattavia sosialidemokraattiseen puolueeseen lukeutuvia kansalaisia esitti ajatuksensa maamme puolustamisesta.”

Myöskin vieraskielisten tiedoituslähetysten määrä kasvoi sodan päivinä huomattavasti. Yleisohjelmassa oli tällaisia lähetyksiä englannin, italian, ranskan, saksan, venäjän ja viron kielillä. ”Tässä yhteydessä voidaan myös mainita, että Suomen Yleisradio joutui palvelemaan erään suoranaisenkin ulkopoliittisen toimenpiteen välineenä. Ulkoministeri Tanner näet esitti joulukuun 15 p:nä radiossa eräitä kysymyksiä Neuvostoliiton ulkoasiainkomisaari Molotoville pyytäen tältä vastausta radioteitse.”

”Sodan aikana radion merkitys kasvoi suunnattomasti. Radion entisestään tehostunut uutistenvälitystoiminta sekä isänmaallinen, vakava, mutta samalla reipas ohjelma olivat omiaan pitämään mielialaa rohkeana. Radio oli myöskin joustavana yhdyssiteenä taisteluja kotirintaman välillä. Sen avulla myös maan kohtaloista vastuussa olevat miehet Tasavallan Presidentistä alkaen saivat tärkeät lausuntonsa levitetyiksi mahdollisimman laajalle.”

”Vuonna 1939 muodostui yhtiön teknillinen toiminta varsin rikkaaksi. Tärkeimmistä uusista töistä mainittakoon Turun uusi suuritehoinen yleisradioasema, Porin lyhytaaltoaseman hankintaan sisältyvät työt sekä valmistavat työt Olympiakisojen radioimiseksi koti- ja ulkomaille.”

Turun yleisradioasema. ”Yhtiön hallintoneuvoston tekemän päätöksen mukaisesti ryhdyttiin v:n 1939 alussa kiireellisiin toimenpiteisiin Lahden vanhan 40 kW:n tehoisen aseman siirtämiseksi Turkuun. Ennen siirtoa oli aseman koneistoa muutettava ja täydennettävä nykyaikaisia vaatimuksia vastaavaksi. Muutos- ja täydennystyöt suoritettiin osaksi yhtiön työpajassa Helsingissä, osaksi Lahden yleisradioasemalla. Uuden aseman aaltopituudeksi määrättiin 335 m, jota Helsingin yleisradioasema oli aikaisemmin käyttänyt.”

”Uutta asemaa varten Turun kaupunginhallitus oli luovuttanut 19. XII. 1938 n. 3,5 hehtaarin suuruisen maa-alueen Kupittaan kentältä. Tälle alueelle rakennettiin 2-kerroksinen asemarakennus, jonka tilavuus on n. 2500 m3. Rakennustyöt suoritti rakennustoimisto K. J. Tähtinen Turusta, ja asemarakennus valmistui 4. VIII. 1939.”

Asemalle rakennettiin 152,5 m:n korkuinen antennimasto, joka on maasta eristetty amerikkalaista valmistetta olevan jalkaeristimen avulla. Maston rakentamisen ja nostamisen suoritti Y. J. Mannerin Konepaja. Asemarakennus, masto ja koneisto valmistuivat laskelmien mukaisesti, ja uusi asema aloitti toimintansa 25. X. 1939.

Uuden aseman valmistuttua Turun vanha yleisradioasema lopetti toimintansa 27. X. 1939 jääden uuden aseman vara-asemaksi. Vanhan
aseman aaltopituus oli ollut koko vuoden 211 m (1420 kj/s). Vuoden lopulla vanha asema varattiin sotilastarkoituksiin.”

Helsingin yleisradioasema. ”Kun Turun yleisradioasema aloitti lähetyksensä Helsingin aallolla, muutettiin Helsingin yleisradioaseman aaltopituus 400 m:ksi (749 kj/s).”

Kuopion yleisradioasema. ”Asema uusittiin vuonna 1939 aivan kokonaan. Uusi asema aloitti toimintansa 17. V. 1939. Aseman uudelleen rakentaminen lisäsi paljon sen kuuluvaisuusaluetta, samalla kuin kuuntelua häirinnyt pohjasurina kokonaan poistui. Kuopion ja Joensuun välille valmistui lokakuussa uusi suora puhelinyhteys, jonka ansiosta ohjelmansiirto asemille huomattavasti parantui. Asema lähetti 1185 mm (253 kj/s) aallolla.”

Viipurin yleisradioasema. ”Asema lähetti koko vuoden 569 m:n (527 kj/s) aallolla. Yhtiön hallintoneuvoston päätöksen mukaisesti koroitettiin Viipurin aseman teho 20 kW:iin. Tarvittavat lisälaitteet tilattiin Marconi’s Wireless Telegraph Company Limitediltä, kun taas varsinaisen asennus- ja viritystyön suorittivat yhtiön insinöörit.

Jotta Viipurin aseman toiminta ei keskeytyisi tehonkoroitus töiden aikana, asennettiin asemalle väliaikaisesti Kuopiota varten rakennettu 1 kW:n lähetin. Tämä lähetin toimi koko sen ajan, kun tehonkoroitustyötä suoritettiin. Asema ryhtyi lähettämään 20 kW:n teholla 2. V. 1939. Tehtyjen
mittausten ja kuuntelijoiden lähettämien kuuluvaisuusilmoitusten mukaan aseman kuuluvaisuusalue kasvoi ja kuuntelu varmistui tehonkorotuksen johdosta huomattavasti, joten toimenpide osoittautui tarkoitustaan vastaavaksi.”

Lähteet:

• Yle vuosikertomukset, https://yle.fi/aihe/yleisradio/vuosikertomukset/arkisto
• Yle Elävä Arkisto, https://www.flickr.com/photos/ylearkisto/

Tässä kaksi mielenkiintoisinta etävastaanotinta. Hollantilaisen Twenten yliopiston vastaanottimella ( http://websdr.ewi.utwente.nl:8901 ) voit kuunnella keski- ja lyhytaaltoja. Iso-Britannian Grimsbyssä sijaitseva SDR-vastaanotin ( http://grimsbysdr.ddns.net:8073 ) on myös mainio.

Katso videosta miten vastaanotto onnistuu.

Saat kuvat suuremmaksi, kun klikkaat niitä.

Mikä on radiohäirintä? Radiohäirintä on toimintaa, jolla pyritään estämään radionkuuntelijaa vastaanottamaan tiettyä radiolähetystä.

Kylmän sodan aikana juuri tästä paikasta pyrittiin estämään BBC:n, Voice of America (VOA), Deutsche Wellen (DW), Radio Free Europen (RFE) ja Radio Libertyn venäjän- ja vironkielisten lähetysten kuuntelu Tallinnassa.

Tämä masto sijaitsee Tallinnassa Luha-kadun varrella. Lähinnä kartassa on Tallinnan Teknillinen korkeakoulu, jossa varsinaiset häirintälähettimet lienevät sijainneen. Katso paikkaa Google Mapsista ja tutustu ympäristöön.

Mastoa voi myös ihalla laivan kannelta Tallinnan satamassa. Masto kohoaa korkeuksiin Viru Hotellin oikealla puolella. Kuva.

Masto palvelee nyt sananvapautta. Siinä on lukuisien puhelinoperaattorien laitteita.

Tallinnan häirintälähettimet

Empire of Noise -dokumentin mukaan kaikissa suurimmissa neuvostokaupungeissa oli lukuisia häirintälähettimiä. Oli paikallisia pikkulähettimiä kaupunkitaajamille ja isompia lähettimiä kokonaisen kaupungin häirintätarpeeseen. Tallinnassa nämä suuremmat lähettimet oli sijoitettu Luha-kadun varrelle (Tallinnan teknillisen korkeakoulun taakse) ja Töötuse – Kopli-katujen risteykseen. Jälkimmäisessä on nykyään huoltoasema ja Rimi-ruokakauppa.

Luha-kadun varrella on ilmesesti ollut kolme antennimastoa joiden välissä on roikkunut varsinaiset antennit. Mastoista kaksi on purettu. Ainut jäljelle jäänyt on nyt valjastettu puhelinoperaattorien käyttöön.

Miltä radiohäirintä kuullostaa?

Voice of America, jazz-ohjelma mutta kun ohjelma vaihtuu unkarinkieliseksi alkaa voimakas radiohäirintä. Matti Asikaisen äänite 1960-luvun alusta. VOA Munich transmission:  start of hungarian language programm and radiojamming, recorder at early 60s.

Radio Free Europe, tunnusmelodia ja häirintäasemien kohinaa. RFE sign on with noise of jammers

Radiohäirintää (erilaisia häirintä-ääniä), many kind of radio jamming

Lisätietoja:

• Empire of Noise (tv-dokumentti)  https://www.youtube.com/watch?v=nXV4nTfGHuI&list=WL&itndex=1
• http://www.radiojamming.puslapiai.lt/photo.htm
• BBC:n venäjänkielinen lähetys radiohäirinnän kourissa, http://intervalsignals.net/Files/ukg-z-bbcws_russian_jamming_c1982.m3u
• Radiojamming in Soviet Union and others East European countries (AntennaTop), http://cbc.am/jamming.pdf
• Russian jammers, http://www.laughingpoliceman.com/jammers.htm

• VOA Munich Music USA ja radiohäirintä. ”Tämä äänite on VOAn Music USA lähetyksen lopusta. Willis Conover (lienee ollut 60-luvulla maailman laajimmin tunnettu musiikkikuuluttaja) esittelee pistämättömällä ääntämyksellään kuunnellun ohjelman, jonka loppupuolella kuullaan häiriölähettimen virityksestä aiheutuvaa interferenssiä. Sitten seuraa Münchenin lähetinkuulutus ja ilmeisesti antenninvaihtotauon jälkeen uuden ohjelman kuulutus englanniksi. Heti kun varsinainen ohjelma alkaa, ryhtyvät ”luumyllyt” jauhamaan eikä lähetystä voi enää kuunnella.”
  

• Voice of America, John Glennin lento, kevät 1962 VOA-äänite, jossa selostaja seuraa John Glennin avaruuslennon lähtöä keväällä vuonna 1962
  

• Radio Austria, Itävallan Radio
  

• VOA North Carolina, Kennedyn Kuolema
  Äänitys, josta muistan, että tein sen Oulun Tuirassa asuessani yksiössä tornitalossa ja antennina taisi olla ikkunanpieleen kiinnittämäni 3-metrinen piiska. Tämä on VOAn North Carolinan Greenvillessä sijaitseva lähetin ja aiheena on J.F. Kennedyn kuolema. Muistan siirtyneeni kuuntelemaan VOAta heti tiedon tultua julki Yleisradiossa. VOA taisi avata eri puolilla maailmaa olevat lähettimensä kertomaan aiheesta.
  

• VOA Jazz HourVoice of America -radioaseman ”Jazz Hour”-ohjelma kuultiin ensikerran tammikuussa 1955. Tämä viikoittainen lähetys jatkui kaikkiaan 48 vuotta, päättyen vuoden 2003 lopussa.
  

• VOA, Okinawa
  

• SBC Melody Train, Spike JonesLance Tschannen kuuluttaa Melody Train-ohjelman. Kyseessä oli Spike Jonesin erikoisnumero.
  

• Radio Brasil
  

• KOL, Israel
  

• All India Radio, Kerala
  

• Lahden pitkäaaltoaseman viimeinen lähetys, 252 kHz. Matti Asikainen kertoo ”Lahden pitkäaaltoaseman viimeinen lähetys, jonka sattumalta kuulin ollessani tuokatunnilla ja sain sen äänitettyä 31.05.1993. Aseman lähetys päättyy YLE-tunnukseen”
  

• SWF 666 kHz, ARD yöradio vuodelta 1990

• SWF 666 kHz, Baden Baden vuodelta 1990

• Radio Nord Revival. Radio Nord Revival toimi joulukuussa 2011. Tämä suurta suosiota saanut merirosvoradio aloitti toimintansa vuonna 1961. Kun lähetykset loppuivat oli Ylellä ja Ruotsin radiolla oma sävelradionsa. Joulukuussa 2011 asema vietti 50-vuotisjuhlaansa.

• Radio Nord Riika, 945 kHz

• Radio Nostalgia, Hollanti, 747 kHz

• Radio Mercurs Riika, 1485 kHz (lähetin 300w) vuodelta 2012

• NRK Kvitsoy, 1314 kHz vuodelta 1990

• YLE, Helsinki 558 kHz, vuodelta 1990. Tämä Itämeren aluetta palvellut lähetin lopetti lähetyksensä vuoden 2007 lopussa.

• BBC, 1296 kHz, uutisleike vuodelta 1990